Yhdenvertaisuus Suomessa
Vaikka ihmisoikeudet ovat perimmältään yksilön oikeuksia, kansainvälisessä ihmisoikeuskeskustelussa on käsitelty myös ihmisryhmiä, joiden jäsenten ihmisoikeudet tulevat erityisen herkästi loukatuiksi ja joiden suojaaminen vaatii kenties erityisiä toimenpiteitä.
Myös ryhmäkohtaisten tarkastelujen lähtökohtana on ajatus samojen ihmisoikeuksien turvaamisesta kaikille. Ajatuksen toteuttaminen saattaa kuitenkin vaatia niin sanottua positiivista erityiskohtelua, jotta esimerkiksi lasten, naisten, vammaisten, pakolaisten, erilaisiin vähemmistöihin tai alkuperäiskansoihin kuuluvien ihmisten oikeudet saataisiin turvattua myös käytännössä.
Kuten kansainvälisesti myös Suomessa on ryhmiä, joiden ihmisoikeuksien suojaaminen vaatii toisinaan erityiskohtelua. Ihmisten välisiin eroihin perustuvaa ei-hyväksyttävä erottelu eli syrjintä on esteenä yhdenvertaiselle kohtelulle. Suomessa yhdenvertaisuulaki suojaa syrjinnältä.
Kuka tahansa voi kokea syrjintää, mutta jotkut ihmiset joutuvat todennäkoisemmin syrjinnän kohteeksi kuin jotkut toiset. Usein syrjinnän taustalla on tietämättömyyttä ja ennakkoluuloja. Tiedon lisäämiseksi tähän osioon on kerätty aineistoja etnisyyteen, kansallisuuteen, kieleen, uskontoon, vammaisuuteen, sukupuoliseen suuntautuneisuuteen ja sukupuoleen liityvistä asioista. Mikään henkilöön liittyvä syy ei ole peruste syrjinnälle. Tavoitteena on, että kaikien ihmisten oikeudet tulisivat huomioiduksi yhdenvertaisesti.
Perustuu teksteihin: Scheinin: Yhteiset oikeutemme, Ihmisoikeusliitto: Syrjintä Suomessa 2006
