Ihmisen toiminnan aiheuttama ilmastonmuutos on luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen lisäksi nykyhetken ja tulevaisuuden suurin ympäristöuhka. Se on myös uhka ihmisoikeuksien toteutumiselle, kuten oikeudelle elämään. Ilmastonmuutos on luonnontieteellinen käsite. Sitä on ryhdytty enenevästi kutsumaan myös ilmastokriisiksi tarkoituksena korostaa ilmastonmuutoksen vakavaa ja akuuttia luonnetta.
Ilmaston lämpeneminen aiheuttaa globaalisti erilaisia ympäristöön vaikuttavia muutosilmiöitä. Siitä seuraa muun muassa napajäätiköiden sulamista, merien happamoitumista ja vedenpinnan nousua. Lisäksi äärimmäiset sääilmiöt, kuten kuivuus ja rankkasateet, yleistyvät1. Näiden ilmiöiden lisääntymisellä on monia ympäristöä vaarantavia seurauksia.
Ilmastonmuutos ihmisoikeuskysymyksenä
Ilmastonmuutos ja sen vaikutukset uhkaavat moninaisin tavoin ihmisoikeuksien toteutumista. Ihmisoikeusvaikutukset ovat jo nyt havaittavissa ja globaalissa mittakaavassa ne näkyvät eri tavoin eri alueilla ja ihmisryhmissä. Ilmastonmuutos saattaa asettaa ihmisiä eriarvoiseen asemaan perustuen esimerkiksi ikään, sukupuoleen, sosioekonomiseen asemaan, syrjintään tai maantieteelliseen sijaintiin2. Ilmastonmuutoksella voi olla myös yhteys konfliktien syntyyn, köyhyyteen ja muihin ihmisoikeuksien toteutumiseen vaikuttaviin ilmiöihin. Ilmastonmuutos asettaa haasteita oikeudenmukaisuuden ja yhdenvertaisuuden toteutumiselle niin valtioiden sisällä kuin niiden välilläkin.
YK:n arvioiden mukaan ilmastonmuutos voi uhata muun muassa ihmisten oikeutta elämään, terveyteen, ravintoon, elinkeinoon ja terveelliseen ympäristöön3. Lisäksi esimerkiksi alkuperäiskansojen ja tulevien sukupolvien oikeudet ovat uhattuina. Alkuperäiskansojen haavoittuvaisuus ilmastonmuutoksen vaikutuksille voi näyttäytyä erilaisina seurauksina, kuten perinteisen elinkeinon harjoittamisen vaarantumisena. Ilmastonmuutos ja kestämätön luonnonvarojen käyttäminen asettavat myös tulevat sukupolvet epäoikeudenmukaiseen asemaan ja vaarantavat heidän oikeuksiensa toteutumisen. Enenevästi joudutaan pohtimaan, miten tulevien sukupolvien oikeudet voidaan määrittää sekä mitkä ovat nykyisten sukupolvien velvollisuudet suhteessa niiden turvaamiseen.
Ilmaston ja ihmisoikeuksien kansainvälinen sääntely
Ihmisoikeusnäkökulma ilmastosopimuksissa
Suomi ja monet muut valtiot ovat sitoutuneet kansainvälisiin ilmastosopimuksiin perustuviin ilmastotoimiin, kuten kasvihuonekaasujen päästövähennysvelvoitteisiin. Kansainväliset ilmastosopimukset pohjautuvat vuoden 1992 YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssissa Rio de Janeirossa syntyneeseen ilmastonmuutosta koskevaan puitesopimukseen (YK:n ilmastosopimus, UNFCCC). Konferenssissa laadittiin myös niin sanottu Rion julistus, missä oikeus kehitykseen yhdistettiin vahvasti ympäristönsuojelua koskeviin vaatimuksiin.
Yksi keskeisimmistä kansainvälisen ilmastosääntelyn työkaluista on vuonna 2015 YK:n ilmastosopimuksen osapuolikokouksessa hyväksytty oikeudellisesti sitova Pariisin ilmastosopimus. Sen on tähän mennessä ratifioinut 191 sopimuksen osapuolta. Sopimuksen johdannossa todetaan, että osapuolten on ilmastonmuutosta käsittelevissä toimissaan kunnioitettava, edistettävä ja otettava huomioon ihmisoikeuksiin liittyvät velvoitteensa4. Ilmastosääntelyssä ihmisoikeusnäkökulma on kuitenkin vielä melko suppea.
Ihmisoikeusnäkökulmasta oleellista on myös Pariisin ilmastosopimuksen maininta uhasta, jonka ilmaston yli 1,5 asteen lämpeneminen muodostaa. Sopimuksessa asetetun tavoitteen saavuttaminen vaatii vielä runsaasti lisätoimia5. Kansallisissa tuomioistuimissa on nostettu kanteita valtioita vastaan riittämättömistä ilmastotoimista perustuen muun muassa Pariisin ilmastosopimuksen sitoumuksiin. Kasvavana trendinä tuomioistuimissa ovat olleet tapaukset, joissa on vedottu riittämättömien ilmastotoimien loukkaavan myös ihmisoikeuksien toteutumista.
Ympäristönäkökulma ihmisoikeussopimuksissa
Monen ihmisoikeussopimuksen synty ajoittuu aikaan ennen ympäristön ja ihmisoikeuksien välisen suhteen laajempaa tunnistamista. Nykyään tämä suhde tunnistetaan kansainvälisesti ja osa ihmisoikeussopimuksista turvaa myös ympäristöllisiä oikeuksia. Myös eri tuomioistuinten tekemällä ympäristönäkökulman kytkemisellä osaksi ihmisoikeuksien tulkintaa on ollut merkittävä rooli.
Erilaisia aloitteita ilmastonmuutoksen ihmisoikeusnäkökulman huomioimiseksi on tehty eri puolilla maailmaa jo 2000-luvun alussa. Muun muassa vuonna 2005 alkuperäiskansa inuiitit tekivät Amerikan valtioiden ihmisoikeustoimikuntaan vetoomuksen Yhdysvaltojen riittämättömiä ilmastotoimia ja niiden ihmisoikeusvaikutuksia vastaan. Puolestaan vuonna 2007 Malediivit teki muiden pienten saarivaltioiden kanssa aloitteen ihmisoikeusnäkökulman huomioimiseksi ilmastosopimusneuvotteluissa.
YK:n tasolla lukuisat yleiskokouksen päätöslauselmat ja YK:n alaisten toimielinten raportit kertovat, että ympäristön ja ihmisoikeuksien välinen suhde on tunnustettu yhä vahvemmin. Esimerkiksi YK:n taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien komitea varoitti lausunnossaan vuonna 2018, että ihmisoikeuksiin vaikuttavien ilmastotoimien laiminlyönti voi merkitä valtioiden ihmisoikeusvelvoitteiden rikkomista6. YK:lla on lisäksi ihmisoikeuksien ja ympäristön erityisraportoija, joka korostaa työssään muun muassa ihmisoikeuksien ja ilmastonmuutoksen välistä suhdetta.
Suomelle keskeinen alueellinen ihmisoikeussopimus on Euroopan ihmisoikeussopimus (EIS), jonka toteutumista valvoo Euroopan ihmisoikeustuomioistuin. EIS ei suoraan turvaa oikeutta terveelliseen ympäristöön. Luonteeltaan sopimus kuitenkin elää ajassa ja on riippuvainen yhteiskunnan tilasta eli nk. elävä asiakirja. Tuomioistuimen oikeustapauksissa onkin huomioitu, että ympäristölle haitallinen toiminta voi uhata myös ihmisoikeuksien toteutumista7. Tuomioistuimen monissa ympäristötapauksissa on luotu yhteys eri ihmisoikeuksien loukkauksiin valtion toimesta.
Ihmisillä myös oikeus saada tietoa ympäristöasioista ja osallistua ympäristöasioita koskevaan päätöksentekoon. Tähän sisältyy myös oikeus hakea muutosta, mikäli näitä oikeuksia ei kunnioiteta. Osallistumis-, tiedonsaanti- ja muutoksenhakuoikeuksien turvaaminen koskien ympäristöasioita perustuu vuoden 1998 Århusin sopimukseen8. Tämä YK:n sopimus on merkittävä elinympäristöön liittyvien ihmisoikeuksia turvaavien yleissopimusten kehityksessä. Siinä oikeudet turvataan yksityishenkilöille sekä heitä edustaville järjestöille.
Ilmaston ja ihmisoikeuksien välinen suhde kansallisella tasolla
Keskeinen vastuu ilmastonmuutoksen hillitsemisessä on valtioilla. Valtioiden ilmastopolitiikan tulisi perustua kansainvälisiin sopimuksiin, joihin ne ovat sitoutuneet. Pariisin ilmastosopimus asettaa siihen liittyneille valtioille oikeudellisesti sitovia velvoitteita ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. EU:n ilmastopolitiikka pohjautuu kansainväliseen ilmastosääntelyyn. Suomen toimintaa puolestaan sitovat kansainväliset sopimukset sekä EU:n oma ilmastolainsäädäntö. Suomessa keskeisin kansallinen ilmastopoliittinen työkalu on ilmastolaki (609/2015).
Maailmalla on nähty jo kansallisten tuomioistuinten tapauksia, joissa valtioita on syytetty riittämättömistä ilmastotoimista. Tunnetuin lienee hollantilainen Urgenda -tapaus. Siinä korkein oikeus määräsi valtion kiristämään ilmastotoimiaan perustaen ratkaisunsa muun muassa valtion ihmisoikeusvelvoitteiden laiminlyöntiin9. Suomessa kansallisia ilmastovalituksia ei ole vielä ollut.
Lisäksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen saapui syksyllä 2020 tuomioistuimen ensimmäinen ilmastovalitus 33 valtiota vastaan. Suomi on yksi näistä valtioista. Tapaus on merkittävä ilmastonmuutoksen ja ihmisoikeuksien välisen yhteyden luomisessa. Tapausta käsitellään alempana.
Suomessa oikeus terveelliseen ympäristöön turvataan niin sanotulla perustuslain ympäristöperusoikeudella. Vuonna 1995 uudistettuun perustuslakiin kirjattuna ympäristöperusoikeus heijastaa kansainvälisesti tärkeäksi koetun ihmisoikeuden liittämistä osaksi kansallista perusoikeusjärjestelmää.
20 § Vastuu ympäristöstä
Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille.
Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.10
Ympäristöperusoikeus siis tunnustaa kaikille kuuluvan jaetun vastuun ympäristön ja luonnon suojelemisesta. Säännös asettaa myös julkista valtaa käyttäville tahoille erityisen velvoitteen turvata yksilöiden osallistumis-, tiedonsaanti- ja muutoksenhakuoikeudet ympäristöön liittyvässä päätöksenteossa.
Vuonna 2015 säädetyn ilmastolain tarkoituksena on muun muassa vahvistaa puitteet ilmastopolitiikan suunnittelulle kansallisella tasolla. Ilmastolain tarkoituksena on lisäksi vahvistaa kansalaisten mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa Suomen ilmastopolitiikan suunnitteluun. Ilmastopolitiikan suunnitelmien toteutumisen seurannan osalta tuloksista on tiedotettava yleisölle riittävästi.11
Ilmastonmuutoksen ihmisoikeusvaikutukset tulevat näkymään myös Suomessa entistä selvemmin niin suoraan kuin välillisesti. Muun muassa saamelaisten oikeus elinkeinoon ja kulttuurioikeudet ovat jo nyt uhattuina. Ilmastonmuutoksen vaikutukset vaarantavat esimerkiksi perinteisen poronhoitokulttuurin harjoittamisen. Lisäksi kasvillisuusvyöhykkeiden siirtyminen pohjoisemmaksi ja siihen liittyvät maankäytön muutokset saattavat edelleen uhata saamelaisten elintilaa. Toisaalta ilmastonmuutoksen välillisesti aiheuttamat ihmisoikeusvaikutukset muissa valtioissa saattavat tulevaisuudessa heijastua myös Suomeen muun muassa siirtolaisuuden ja pakolaisuuden muodossa.
Ilmastonmuutos ja ihmisoikeudet – Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytäntöä
Lähteet
1, 5 IPCC, 2018: Global Warming of 1,5°C.
4 Pariisin ilmastosopimus 76/2016.
7 ECHR, 2020: Environment and the European Convention on Human Rights.
9 Alankomaiden korkeimman oikeuden ratkaisu, 20.12.2019. Urgenda Foundation vastaan Alankomaat.
10 Suomen perustuslaki 731/1999.
11 Suomen ilmastolaki 609/2015.
13 Global Legal Action Network, 26.2.2021: Home. Youth 4 Climate Justice.
Lisälukemisto
Lue lisää ihmisoikeuksien ja ympäristön välisestä suhteesta:
WHO, 2014: Gender, Climate Change and Health.
Lue lisää Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ympäristöasioiden käytännöstä:
Lue lisää Urgenda –tapauksesta:
Lue lisää ympäristöperusoikeudesta:
Lue lisää Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ensimmäisestä ilmastovalituksesta:
Global Legal Action Network, 2020: The Case. Youth 4 Climate Justice.
