Valvontakeinoista yleisesti

Ihmisoikeussopimukset luovat oikeuksia yksilöille eivätkä niinkään sopimuksen muille osapuolille (valtioille). Siksi YK:n ihmisoikeussopimuksiin on 1960-luvun puolivälistä lähtien säännönmukaisesti liitetty nimenomaiset valvontajärjestelmät, joiden avulla voidaan arvioida, kuinka sopimuksessa yksilöille turvatut oikeudet toteutuvat. Valvontamenettelyn päämuodot ovat valtioiden raportointimenettely ja valitusmenettely. Lisäksi ihmisoikeuksien toteutumista seurataan YK:n ihmisoikeusneuvoston yleismaailmallisessa määräaikaistarkastelussa (Universal Periodic Review, UPR), jossa jokainen YK:n jäsenvaltio on tarkastelun kohteena viiden vuoden välein.

Raportointimenettely

Raportointimenettely on liitetty kaikkiin keskeisiin YK:n ihmisoikeussopimuksiin.
Kukin sopimusvaltio laatii määräajoin raportin siitä, miten sopimusta on toteutettu ja mitä ongelmia on mahdollisesti ilmennyt. Kertomus käsitellään kyseisen sopimuksen valvonnasta vastaavassa komiteassa. Esimerkiksi KP-sopimusta valvoo YK:n ihmisoikeuskomitea ja lapsen oikeuksien sopimusta lasten oikeuksien komitea.
Sopimusvaltio lähettää komitean kokoukseen valtuuskunnan, joka vastaa suullisesti komitean jäsenten kysymyksiin valtion kertomuksesta ja muusta käytettävissä olevasta tiedosta. Käsittelyn lopuksi komitea hyväksyy maakohtaiset päätelmät, joissa mm. annetaan tarvittaessa suosituksia sopimuksen toimeenpanemiseksi.

Valitusmenettely

Pääosaan ihmisoikeussopimuksista liittyy valitusmenettely, joka sisältää mahdollisuuden yksilövalituksiin. Valituksen johdosta annettava päätös ei ole sinänsä velvoittava. Se edustaa komitean arviota siitä, mihin valtio on sopimuksen nojalla velvollinen. Valitusmenettelyllä on kuitenkin tärkeä merkitys sopimusmääräysten sisällön tulkinnassa.

Lisäksi KP-sopimukseen, rotusyrjinnän vastaiseen sopimukseen ja kidutuksen vastaiseen yleissopimukseen sisältyy valtioiden mahdollisuus valittaa toisen sopimusvaltion menettelystä. Yksikään valtio ei ole kuitenkaan vielä turvautunut menettelyyn.

YK:n ihmisoikeusneuvoston yleismaailmallinen määräaikaistarkastelu

YK:n ihmisoikeusneuvosto on aloittanut toimintansa vuonna 2006. Sen yhteyteen perustettiin valtioiden välisen vertaistarkastelun mekanismi, Universal Periodic Review (UPR), eli yleismaailmallinen määräaikaistarkastelu. Sen avulla neuvosto tarkastelee kaikkien YK:n jäsenvaltioiden ihmisoikeusvelvoitteiden ja -sitoumusten toteutumista säännöllisesti. UPR:sta on lyhyessä ajassa kehittynyt poliittiselta painoarvoltaan merkittävä kansainvälinen mekanismi, joka täydentää muita YK:n ihmisoikeusinstrumentteja.

Ensimmäinen tarkastelukierros toteutettiin vuosina 2008–2011. Silloin käsiteltiin jokaisen jäsenvaltion ihmisoikeustilanne. Kolmas tarkastelukierros on alkanut vuonna 2017. Suomi on ollut tarkastelun kohteena kolme kertaa, vuosina 2008, 2012 ja 2017.

UPR-tarkastelu on monivaiheinen prosessi, joka perustuu valtioiden väliseen vuoropuheluun. Vuoropuhelu koskee kulloinkin tarkasteltavana olevan valtion ihmisoikeustilannetta.

Vuoropuhelussa muut YK:n jäsenvaltiot esittävät tarkasteltavan valtion valtuuskunnalle kysymyksiä ja antavat suosituksia kansallisen ihmisoikeustilanteen kehittämiseksi. Kysymykset ja suositukset perustuvat etukäteen laadittuihin asiakirjoihin tarkasteltavan valtion ihmisoikeustilanteesta. Vuoropuhelun jälkeen tarkastelussa olleen valtion tulee ryhtyä toimeenpanemaan hyväksymiään suosituksia.

Suomen tarkastelukierroksia koskevat asiakirjat