Mitä oikeuksia alkuperäiskansoilla on?

Alkuperäiskansat ovat historian saatossa joutuneet monenlaisen sorron kohteeksi. Alkuperäiskansoja ja heidän kulttuuriaan on tuhottu muun muassa kansanmurhilla ja viemällä lapset yhteisöistään koulukoteihin. Lisäksi heidän asuttamiensa alueiden luonnonvaroja on käytetty tavoilla, jotka ovat olleet alkuperäiskansoille tuhoisia.

Yleispätevää määritelmää alkuperäiskansasta ei toistaiseksi ole. Alkuperäiskansaksi voidaan erään määritelmän mukaan määritellä ihmisryhmä, joka on asunut tietyllä alueella ennen sen nykyisen valtaväestön tuloa. Saamelaiset ovat Euroopan unionin alueen ainoa alkuperäiskansa.

Alkuperäiskansojen oikeuksia turvaavat julistukset ja sopimukset on laadittu suojaamaan alkuperäiskansoja heille haitallisilta toimilta. Lisäksi niiden tarkoituksena on mahdollistaa alkuperäiskansojen kielten ja kulttuurien elvyttäminen, ylläpito ja kehittäminen.

Ensimmäinen alkuperäiskansojen oikeuksia koskeva sopimus laadittiin kansainvälisessä työjärjestössä (International Labour Organization, ILO) vuonna 1957. Sopimuksessa todettiin, että ihmisoikeudet ja lainsuoja kuuluvat myös alkuperäiskansoihin kuuluville. Sopimus perustui kuitenkin kolonialistiseen ajatukseen, että alkuperäiskansat ja heidän kulttuurinsa häviävät, ja niiden siirtymää osaksi valtaväestöä on tuettava.

Tällä hetkellä alkuperäiskansoille turvataan oikeus elää ja kehittyä omaehtoisesti alkuperäiskansana. Kaikki ihmisoikeudet koskevat myös alkuperäiskansoihin kuuluvia. Alkuperäiskansojen kieliä ja kulttuureita suojaavat myös kansallisten vähemmistöjen oikeuksien tarjoama suoja kielille ja kulttuureille sekä oikeus oman kielen opiskeluun ja käyttämiseen.

Alkuperäiskansaoikeuden keskeinen ydin on kuitenkin kaikille kansoille kuuluvassa itsemääräämisoikeudessa. Alkuperäiskansoillakin on oikeus vapaasti päättää poliittisista, yhteiskunnallisista ja taloudellisista asioista. ILO:n alkuperäiskansoja koskeva ILO 169 -sopimus (1989) ja YK:n julistus alkuperäiskansojen oikeuksista (2007) turvaavat vahvasti itsemääräämisoikeutta. Näiden dokumenttien valossa myös YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaa yleissopimusta valvovan ihmisoikeuskomitean tulkintakäytäntö on muuttunut itsemääräämisoikeutta korostavaksi.

Ennen alkuperäiskansojen asemaan tai oikeuksiin liittyvien hankkeiden hyväksymistä tai toimeenpanemista valtioiden on hankittava alkuperäiskansoilta vapaa ja tietoon perustuva ennakkosuostumus (free, prior and informed consent, FPIC). Näin turvataan alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeuden toteutuminen. Tämä tarkoittaa oikea-aikaisia neuvotteluja, joissa alkuperäiskansojen poliittisille elimille turvataan riittävä aika ja resurssit tehdä itsenäinen päätös esitetystä hankkeesta.

Alkuperäiskansaoikeudet kansainvälisissä sopimuksissa ja julistuksessa

+Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus

1. artikla

  1. Kaikilla kansoilla on itsemääräämisoikeus. Tämän oikeuden nojalla ne määräävät vapaasti poliittisen asennoitumisensa ja harjoittavat vapaasti taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten olojensa kehittämistä.
  2. Kansat voivat vapaasti käyttää luonnonrikkauksiaan ja -varojaan omiin tarkoituksiinsa, mikäli se ei vahingoita yhteisen edun periaatteelle perustuvan kansainvälisen taloudellisen yhteistyön ja kansainvälisen oikeuden velvoituksia. Missään tapauksessa ei kansalta saa riistää sen omia elinehtoja.
  3. Kaikkien tämän yleissopimuksen sopimusvaltioiden, mukaan lukien ne valtiot, jotka ovat vastuussa itsemääräämisoikeutta vailla olevien alueiden ja huoltohallintoalueiden hallinnosta, tulee edistää itsemääräämisoikeuden toteuttamista ja kunnioittaa tätä oikeutta Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan määräysten mukaisesti.

27. artikla

Niissä valtioissa, joissa on kansallisia, uskonnollisia tai kielellisiä vähemmistöjä, tällaisiin vähemmistöihin kuuluvilta henkilöiltä ei saa kieltää oikeutta yhdessä muiden ryhmänsä jäsenten kanssa nauttia omasta kulttuuristaan, tunnustaa ja harjoittaa omaa uskontoaan tai käyttää omaa kieltään.

+Itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoja koskeva yleissopimus ILO 169

5. artikla

Tämän yleissopimuksen määräyksiä sovellettaessa on
a) tunnustettava näiden kansojen sosiaaliset, kulttuuriset, uskonnolliset ja henkiset arvot ja tavat ja suojattava niitä sekä otettava asianmukaisesti huomioon näitä kansoja ryhminäja yksilöinä kohtaavien ongelmien luonne;
b) kunnioitettava näiden kansojen arvojen, tapojen ja instituutioiden loukkaamattomuutta;
c) toteutettava, näiden kansojen myötävaikutuksella ja yhteistyössä niiden kanssa, toimenpiteitä, joilla lievennetään niiden vaikeuksia kohdata uusia elin- ja työoloja Yhdistyneiden kansakuntien julistus alkuperäiskansojen oikeuksista
6 artikla
1. Tämän yleissopimuksen määräyksiä sovellettaessa hallitusten on
a) neuvoteltava kyseisten kansojen kanssa asianmukaisia menettelyjä noudattaen ja erityisesti näiden kansojen edustuselinten kautta aina, kun harkitaan lainsäädäntö- tai hallintotoimenpiteitä, jotka voivat vaikuttaa välittömästi näihin kansoihin;
b) otettava käyttöön keinot, joilla nämä kansat voivat vähintään samassa määrin kuin muu väestö osallistua vapaasti ja kaikilla tasoilla päätöksentekoon vaaleilla valituissa instituutioissa sekä hallinto- ja muissa elimissä, jotka ovat vastuussa näitä kansoja koskevista toimintaperiaatteista ja ohjelmista;
c) otettava käyttöön keinot ja tarvittaessa annettava varat näiden kansojen omien instituutioiden ja aloitteiden täysimittaiseen kehittämiseen.
2. Tätä yleissopimusta sovellettaessa käytävät neuvottelut on käytävä vilpittömässä mielessä ja olosuhteisiin soveltuvassa muodossa, ja niissä on pyrittävä saavuttamaan yhteisymmärrys ehdotetuista toimenpiteistä tai suostumus niihin.