Kuka on pakolainen?
Pakolainen määritellään YK:n pakolaisen oikeusasemaa koskevassa yleissopimuksessa (pakolaissopimus, 1951). Sopimuksen mukaan henkilöä voidaan pitää pakolaisena, jos sopimuksen mukaiset kolme kriteeriä täyttyvät. Suomessa pakolaisaseman voi saada turvapaikanhakija, jolle annetaan turvapaikka. Pakolaisaseman saa Suomessa myös henkilö, joka otetaan Suomeen YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n esityksestä pakolaiskiintiössä.
Pakolaissopimuksen mukaan ensimmäinen kriteeri pakolaisaseman saamiseksi on, että henkilöllä on oltava perusteltua aihetta pelätä tulevansa vainotuksi kotimaassaan. Pakolaissopimuksessa ei määritellä, mikä on vainoa. Yleisesti vainoksi määritellään sellaiset teot, jotka loukkaavat vakavasti henkilön perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia. Tällaisia oikeuksia ovat esimerkiksi oikeus elämään, oikeus vapauteen ja turvallisuuteen sekä kidutuksen kielto. Näin ollen vainoa voi olla esimerkiksi kidutus ja muu vakava fyysinen tai henkinen väkivalta. Vainoa voi olla myös henkilön vapauden merkittävä rajoittaminen. Lisäksi erilaiset oikeudelliset, hallinnolliset ja poliisin tai muiden viranomaisten toimenpiteet voidaan joissakin tilanteissa katsoa vainoksi.
Toinen kriteeri on, että henkilöön kohdistuvan vainon tulee johtua pakolaissopimuksessa määritellyistä syistä. Pakolaissopimuksen mukaan näitä syitä ovat henkilön rotu, uskonto, kansalaisuus, poliittinen mielipide tai tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuuluminen.
Pakolaissopimuksen mukaan kolmas ja viimeinen kriteeri on, että henkilö on vainon pelon vuoksi haluton tai kyvytön turvautumaan kotimaansa suojeluun. Näin ollen, mikäli henkilöllä on mahdollisuus saada kotimaassaan suojelua esimerkiksi poliisilta kokemaansa kidutuksen uhkaa vastaan, hänen ei voida katsoa täyttävän pakolaisuuden määritelmää.
Pakolaisten suojelujärjestelmä
Nykyinen pakolaisten suojelujärjestelmä kehitettiin YK:ssa toisen maailmansodan jälkeen noin miljoonan sotapakolaisen tilanteen ratkaisemiseksi. Pakolaisten suojelujärjestelmän kaksi keskeisintä elementtiä ovat vuonna 1950 perustettu UNHCR ja YK:n pakolaissopimus.
UNHCR:n tehtävä on auttaa kotimaansa ulkopuolella oleskelevia pakolaisia. UNHCR pyrkii turvaamaan pakolaisten oikeudet ja hyvinvoinnin paon aikana sekä löytämään kestäviä ratkaisuja paon jälkeen.
Muiden valtioiden ohella Suomi on sitoutunut auttamaan UNHCR:ää vastaanottamalla vuosittain nk. kiintiöpakolaisia. Kiintiöpakolaisella tarkoitetaan henkilöä, jonka UNHCR on määrittänyt pakolaiseksi ja jonka tilanteessa ainoa kestävä ratkaisu on sijoittua uudelleen turvalliseen maahan. Tällaisella henkilöllä ei ole mahdollisuutta palata kotimaahansa eikä hän saa riittävää suojelua myöskään oleskelumaassaan. Suomen vastaanottamien kiintiöpakolaisten määrä päätetään vuosittain eduskunnassa talousarvion hyväksymisen yhteydessä. Vuonna 2019 hallitus päätti, että vuonna 2020 Suomi ottaa vastaan aikaisemman 750 sijaan 850 kiintiöpakolaista.
Suomessa pakolaisasema voidaan myöntää myös henkilölle, joka hakee Suomesta turvapaikkaa. Suomessa oleskelevalla henkilöllä, joka pyytää viranomaisilta turvapaikkaa ja täyttää pakolaismääritelmän, on siis oikeus saada turvapaikka ja saada Suomessa pakolaissopimuksessa tarkoitettua suojelua.
Suomen ulkomaalaislaki tunnustaa myös pakolaisasemaa täydentävän suojelumuodon, eli toissijaisen suojelun. Jos henkilön katsotaan olevan toissijaisen suojelun tarpeessa, hänelle myönnetään tällä perusteella oleskelulupa. Henkilölle voidaan myöntää toissijaista suojelua, vaikka hän ei täyttäisi pakolaisaseman saamisen edellytyksiä. Toissijaisen suojelun myöntäminen edellyttää, että henkilö joutuisi kotimaassaan todelliseen vaaraan. Vaara voi tarkoittaa kuolemanrangaistusta, teloitusta, kidutusta tai muuta epäinhimillistä tai ihmisarvoa loukkaavaa kohtelua tai rangaistusta. Se voi tarkoittaa myös sellaista vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa, joka johtuu mielivaltaisesta väkivallasta aseellisen selkkauksen yhteydessä.
Ulkomaalaisen maasta poistamista voi rajoittaa palautuskielto. Palautuskiellon mukaan henkilöä ei saa karkottaa tai palauttaa sellaiselle alueelle, jossa hän olisi vaarassa joutua vainotuksi. Palautuskielto ei estä karkottamasta tai palauttamasta ulkomaalaista sellaiseen kolmanteen valtioon, jota voidaan pitää hänelle turvallisena ja joka suostuu ottamaan hänet vastaan.
Oikeus hakea turvapaikkaa ihmisoikeussopimuksissa
YK:n ihmisoikeussopimukset
YK:n ihmisoikeussopimuksissa ei ole kohtaa, joka takaisi oikeuden turvapaikkaan eikä valtioiden velvollisuutta tarjota turvaa sitä tarvitseville ole muutoinkaan kirjattu mihinkään kansainväliseen sopimukseen. Sen sijaan sopimuksiin sisältyy tärkeä palautuskielto, joka estää sopimusvaltioita palauttamasta ketään maahan, jossa häntä kohdeltaisiin epäinhimillisesti tai hänen ihmisarvoaan loukattaisiin. Lapsen oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa taataan pakolaislapselle “asianmukainen suojelu ja humanitaarinen apu”.
YK:n pakolaissopimus on tarkoitettu antamaan suojaa vainotuille. Ensi sijassa se edellyttää pakolaisten saavan oleskelumaassaan saman kohtelun kuin maan omat kansalaiset. Pakolaissopimuskaan ei sisällä YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 14. artiklaa vastaavaa määräystä varsinaisesta oikeudesta turvapaikkaan. Pakolaisille annettavan suojan muoto eli turvapaikka on siis jäänyt kansallisessa lainsäädännössä säänneltäväksi instituutioksi.
