Mitä mielipiteen- ja sananvapaus tarkoittaa?

Sananvapaus on oikeus ilmaista julkisesti mielipiteitään. Mielipiteen- ja sananvapauden voidaan ajatella olevan monen muun keskeisen oikeuden turvaamisen edellytys.

”Oikeus hankkia ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta” toteutuu vain, jos tiedotusvälineet ovat vapaita ja riippumattomia. Suomessa ennakollisen viranomaistarkastuksen eli sensuurin kielto mielletäänkin sananvapauden ydinsisällöksi. Julkaisutoiminnalle ei saa olla ennakollista estettä. Lehti on kuitenkin rikosoikeudellisessa vastuussa sisällöstään. Tämä on sananvapauden kannalta hyväksyttävää.

Sananvapaus ei oikeuta syrjintään, toisen ihmisen kunnian loukkaamiseen tai väkivaltaan yllyttämiseen. Esimerkiksi internetin keskustelusivujen sensuuri rasististen viestien estämiseksi ei ole mielipiteen- ja sananvapauden vastaista.

Sananvapauden rajoja joudutaan usein pohtimaan suhteessa yksityiselämän suojaan. Sananvapauden suojan varmistamiseksi esimerkiksi poliitikkoja voidaan arvostella ankarammin sanankääntein kuin sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole uranvalintansa myötä asettuneet samalla tavoin julkisen huomion ja arvioinnin kohteeksi.

Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 19 artiklassa tarkoitetun mielipiteen- ja sananvapauden suojelu ja toteuttaminen ovat demokraattisen yhteiskunnan olennaisia osatekijöitä, samoin kuin 20 artiklassa tarkoitetun kokoontumis- ja yhdistymisvapauden suojelu ja toteuttaminen.

Mielipiteen- ja sananvapaus ihmisoikeussopimuksissa

YK:n ihmisoikeussopimukset

Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus korostaa, että mielipiteen- ja sananvapauden käyttö merkitsee erityistä vastuuta. Erillisessä artiklassa rajoitetaankin sotapropagandaa sekä syrjintään, vihollisuuksiin tai väkivaltaan yllyttämistä.
Lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus takaa lapselle oikeuden ilmaista näkemyksensä häntä koskevissa asioissa ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti.

Euroopan ihmisoikeussopimus

Euroopan ihmisoikeussopimuksessa käsitellään hieman tarkemmin niitä asioita, jotka voivat aiheuttaa sananvapauden rajoittamista. Sellaisia ovat esimerkiksi yleinen turvallisuus, rikollisuuden estäminen tai luottamuksellisten tietojen säilyminen.

+Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus

19. artikla

  1. Jokaisella on oikeus mielipiteen vapauteen ilman ulkopuolista puuttumista.
  2. Jokaisella on sananvapaus; tämä oikeus sisältää vapauden hankkia, vastaanottaa ja levittää kaikenlaisia tietoja ja ajatuksia riippumatta alueellisista rajoista joko suullisesti, kirjallisesti tai painettuna taiteellisessa muodossa tahi muulla hänen valitsemallaan tavalla.
  3. Edellisessä kohdassa tarkoitettujen vapauksien käyttö merkitsee erityisiä velvollisuuksia ja erityistä vastuuta. Se voidaan sen tähden saattaa tiettyjen rajoitusten alaiseksi, mutta näiden tulee olla laissa säädettyjä ja sellaisia, jotka ovat välttämättömiä 1) toisten henkilöiden oikeuksien tai maineen kunnioittamiseksi, 2) valtion turvallisuuden tai yleisen järjestyksen (”ordre public”), terveydenhoidon tai moraalin suojelemiseksi.

20. artikla

  1. Kaikki propaganda sodan puolesta on kiellettävä lailla.
  2. Kaikki kansallisen, rotu- tai uskonnollisen vihan puoltaminen, joka merkitsee yllytystä syrjintään, vihollisuuksiin tai väkivaltaan, on kiellettävä lailla.
+Yleissopimus lapsen oikeuksista

12. artikla

  1. Sopimusvaltiot takaavat lapselle, joka kykenee muodostamaan omat näkemyksensä, oikeuden vapaasti ilmaista nämä näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa. Lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti.
  2. Tämän toteuttamiseksi lapselle on annettava erityisesti mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa oikeudellisissa ja hallinnollisissa toimissa joko suoraan tai edustajan tai asianomaisen toimielimen välityksellä kansallisen lainsäädännön menettelytapojen mukaisesti.

13. artikla

  1. Lapsella on oikeus ilmaista vapaasti mielipiteensä. Tämä oikeus sisältää vapauden hakea, vastaanottaa ja levittää kaikenlaisia tietoja ja ajatuksia yli rajojen suullisessa, kirjallisessa, painetussa, taiteen tai missä tahansa muussa lapsen valitsemassa muodossa.
  2. Tämän oikeuden käytölle voidaan asettaa tiettyjä rajoituksia, mutta vain sellaisia, joista säädetään laissa ja jotka ovat välttämättömiä:
    a) muiden oikeuksien tai maineen kunnioittamiseksi; tai
    b) kansallisen turvallisuuden, yleisen järjestyksen (ordre public), tai väestön terveyden tai moraalin suojelemiseksi.
+Euroopan ihmisoikeussopimus

Sananvapaus

  1. Jokaisella on sananvapaus. Tämä oikeus sisältää vapauden pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta. Tämä artikla ei estä valtioita tekemästä radio-, televisio- ja elokuvayhtiöitä luvanvaraisiksi.
  2. Koska näiden vapauksien käyttöön liittyy velvollisuuksia ja vastuuta, se voidaan asettaa sellaisten muodollisuuksien, ehtojen, rajoitusten ja rangaistusten alaiseksi, joista on säädetty laissa ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen turvallisuuden, alueellisen koskemattomuuden tai yleisen turvallisuuden vuoksi, epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaamiseksi, luottamuksellisten tietojen paljastumisen estämiseksi, tai tuomioistuinten arvovallan ja puolueettomuuden varmistamiseksi.

Mielipiteen ja sananvapaus – Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä

+1. Lapseen vanhemman taholta kohdistuvaa seksuaalista hyväksikäyttöä koskeva epäily

M.P. v. Suomi, 15.12.2016 (EIT 36487/12)

Valittaja oli eronnut avopuolisostaan, jonka kanssa hänellä oli yhteinen lapsi. Käräjäoikeus oli päättä-nyt lapsen yhteishuollosta. Jokin aika käräjäoikeuden päätöksen jälkeen valittaja oli ottanut yhteyttä psykiatriin ja väittänyt lapsen käytöksen muuttuneen. Myöhemmin hän oli ottanut yhteyttä sosiaalivi-ranomaisiin. Valittaja oli luottauksellisessa keskustelussa kertonut epäilevänsä, että isä oli käyttänyt lasta seksuaalisesti hyväksi. Poliisi oli aloittanut esitutkinnan lastensuojeluilmoituksen johdosta, mutta lopettanut sen näytön puuttuessa. Lapsesta ei löytynyt oireita seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Saatuaan tiedon esitutkinnan lopettamisesta valittaja oli ottanut yhteyttä sosiaaliviranomaisiin ja vaatinut uutta esitutkintaa. Valittaja oli vuonna 2009 saanut syytteen ja tuomion kunnianloukkauksesta niiden tieto-jen vuoksi, joita hän oli antanut sosiaaliviranomaisille. Tuomio oli perustunut pääasiassa siihen, että valittajan antamat tiedot eivät olleet perustuneet tosiasioihin. Valittaja oli tuomittu sakkorangaistukseen ja 1 000 euron vahingonkorvaukseen isälle.

Valittaja väitti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa, että hänelle annettu tuomio ja määrätty sakko-rangaistus loukkasivat hänen ihmisoikeussopimuksen 10 artiklaan perustuvaa sananvapauttaan. Valit-tajan mukaan toimenpide oli suhteeton.

Asiassa oli kiistatonta, että tuomio ja sakon määrääminen olivat puuttuneet valittajan sananvapauteen. EIT katsoi toimenpiteellä olleen hyväksyttävä tarkoitus, eli lapsen isän yksityiselämän ja maineen suojaaminen.

EIT:n arvioitavaksi tuli, oliko toimenpide välttämätön, oikeasuhtainen ja perustuiko se pakottavaan sosiaaliseen tarpeeseen. Arvioitaessa oikeasuhtaisuutta oli punnittava kahta vastakkaista etua: tarvetta suojata lasta vanhemman harjoittamalta seksuaaliselta hyväksikäytöltä sekä tarvetta suojata vanhempaa aiheettomalta puuttumiselta yksityiselämään ja estää perusteettoman syytteeseenpanon vaara.

EIT totesi, että pelko syytteestä tai korvausvelvollisuudesta ei saa estää vanhempaa toimimasta vilpit-tömässä mielessä lapsen edun mukaisesti. Valittajan lausumia oli arvioitava sen perusteella, missä yh-teydessä ne oli esitetty. Näin ollen olennaista oli, että valittajan lausumat eivät olleet perustuneet konk-reettiseen epäilyyn ja että ensimmäiset lausumat oli esitetty jo lapsen huoltoa koskevan asian ollessa vireillä. Lisäksi rikossyyte oli perustunut vain valittajan luottamuksellisessa keskustelussa virkamie-hen kanssa esittämiin lausumiin, minkä lisäksi poliisin esitutkinta oli todettu puutteelliseksi, koska lasta itseään ei ollut kuultu.

EIT katsoi, että vaikka valittajalle määrättiin vain sakkorangaistus, hänen sananvapauteensa puuttumi-seen ei ollut pakottavaa sosiaalista tarvetta eikä kunnianloukkaustuomio ollut oikeasuhtainen toimen-pide valittajan tekoon nähden. Toimenpide ei näin ollen ollut välttämätön demokraattisessa yhteiskun-nassa. EIT katsoi, että valittajalle annettu tuomio ja määrätty sakkorangaistus loukkasivat valittajan sananvapautta.

Lue koko päätös englanniksi

+2. Toimittajan kiinniotto, pidättäminen ja toimittajalle annettu tuomio

Pentikäinen v. Suomi, 20.10.2015 (EIT 11882/10)

Aikakauslehden toimittajana ja valokuvaajana työskennellyt valittaja oli lähetetty valokuvaamaan suurta mielenosoitusta Helsingissä. Mielenosoitus oli laajennut nopeasti väkivaltaiseksi mellakaksi. Tämän seurauksena poliisi oli eristänyt alueen, jolta se oli päästänyt osallistujia ja katsojia poistumaan. Poliisi oli useita kertoja kehottanut väkijoukkoa hajaantumaan. Valittaja oli toistuvista kehotuksista huolimatta päättänyt jäädä eristetylle alueelle. Hänet oli lopulta otettu kiinni ja häntä oli pidetty pidätettynä 17,5 tuntia. Valittajaa vastaan oli nostettu syyte niskoittelusta poliisia vastaan. Käräjäoikeus oli katsonut valittajan syyllistyneen niskoitteluun poliisia vastaan. Valittajaa ei kuitenkaan ollut tuomittu rangaistukseen, koska rikosta oli pidetty anteeksiannettavana.

Valittaja väitti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa, että hänen kiinniottonsa, pidätyksensä ja hä-nelle annettu tuomio loukkasivat hänen ihmisoikeussopimuksen 10 artiklaan perustuvaa sananvapauttaan. Lisäksi valittaja väitti, että tuomio vaikuttaisi haitallisesti toimittajien työhön.

EIT katsoi, että kiistanalaiset toimenpiteet olivat vaikuttaneet valittajan työhön toimittajana mielenosoi-tuksen aikana. Näin ollen valittajan sananvapauteen oli puututtu. Asiassa oli riidatonta, että puuttumi-sen tarkoitus, eli epäjärjestyksen ja rikollisuuden estäminen, oli ollut hyväksyttävä.

EIT:n oli vielä arvioitava, oliko sananvapauteen puuttuminen ollut oikeasuhtaista. Tämän tehdäkseen EIT arvioi valittajan kiinniottoa, pidätystä ja tuomiota yksitellen. EIT totesi ensinnäkin, että poliisilla oli ollut, turvallisuus huomioon ottaen, perusteltu syy käskeä väkijoukkoa hajaantumaan sekä käskeä osallistujia poistumaan alueelta. Valittajaa ei ollut estetty ottamasta valokuvia tai tekemästä työtään. Valittajaa ei myöskään ollut ollut helppo tunnistaa toimittajaksi, koska hänen lehdistökorttinsa ei ollut koko ajan ollut näkyvillä. Lisäksi voitiin olettaa, että valittaja oli ymmärtänyt käskyn poistua koske-neen myös häntä. Muut toimittajat olivat noudattaneet käskyä. Valittajaan oli suhtauduttu suopeasti lehdistön edustajana, hän oli saanut pitää ottamansa valokuvat eikä niiden käyttöä ollut rajoitettu. Lisäksi, vaikka valittaja oli käräjäoikeudessa todettu syylliseksi niskoitteluun poliisia vastaan, hänet oli jätetty ilman rangaistusta. Valittajalle ei tullut tuomiosta seurauksia, hänelle ei määrätty seuraamuksia eikä tuomiota merkitty rikosreksiteriin. EIT katsoi, että valittajan tuomio oli ollut oikeassa suhteessa epäjärjestyksen ja rikollisuuden estämistä koskevaan tarkoitukseen. EIT katsoi, etteivät toimenpiteet rikkonet valittajan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklaan perustuvaa sananvapautta.

Lue koko päätös englanniksi