Mitä osallistumisoikeus merkitsee?

Ihmisoikeuksiin kuuluu yhtäläinen oikeus osallistua oman maan julkiseen elämään, muun muassa vapaiden vaalien ja julkisiin tehtäviin hakeutumisen kautta. Tämä oikeus merkitsee siis mahdollisuutta toisaalta olla valitsemassa edustajia julkisiin tehtäviin, kuten kansanedustajan tai kunnanvaltuutetun tehtävään, sekä toisaalta asettua itse ehdolle niihin.

Suomessa pääsääntöisesti kaikilla, joilla on oikeus äänestää tietyissä vaaleissa, on myös oikeus asettua kyseisissä vaaleissa ehdolle. Poikkeuksen muodostavat presidentinvaalit, joissa ehdokkaan on oltava Suomen kansalainen, mutta äänestää saavat nekin, jotka eivät itse ole vaalikelpoisia presidentiksi.

Yhdessä sanan-, yhdistymis- ja kokoontumisvapauden kanssa oikeus osallistua julkiseen toimintaan ja poliittiseen päätöksentekoon merkitsee oikeutta demokratiaan. Vapaat vaalit ovat demokratiassa keskeinen elementti. Demokratian muita olennaisia vaatimuksia ovat ihmisoikeuksien suojelu ja oikeusvaltioperiaate.

Oikeus osallistua julkiseen toimintaan ja poliittiseen päätöksentekoon ihmisoikeussopimuksissa

YK:n ihmisoikeussopimukset

Oikeus osallistua on selvästi poliittinen oikeus, joten se sisältyy kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan yleissopimukseen. Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus puolestaan korostaa, että naisilla tulee olla tasavertaiset oikeudet osallistua ja edustaa maataan kansainväliselläkin tasolla.

Euroopan ihmisoikeussopimus

Euroopan ihmisoikeussopimus ei varsinaisesti sisällä artiklaa, joka takaisi oikeuden osallistua julkiseen toimintaan tai poliittiseen päätöksentekoon. Sen sijaan sopimus sallii sananvapauden, kokoontumis- ja yhdistymisvapauden tai syrjinnän kiellon sitä estämättä ulkomaalaisten henkilöiden poliittisen toiminnan rajoittamisen. Oikeus vapaisiin vaaleihin ilmaistaan sopimuksen ensimmäisessä lisäpöytäkirjassa.

Oikeus osallistua julkiseen toimintaan ja poliittiseen päätöksentekoon – Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä

+Etninen tausta esteenä asettua ehdolle vaaleissa

Sejdić ja Finci v. Bosnia ja Hertsegovina (27996/06 and 34836/06)

Valittajat, jotka olivat taustaltaan romani ja juutalainen, toimivat merkittävissä julkisissa tehtävissä. Sejdić toimi romaniasioita koskevana valvojana Etyjin valtuuskunnassa Bosnia ja Hertsegovinassa, ja Finci oli Bosnia ja Hertsegovinan Sveitsin suurlähettiläs. Bosnia ja Hertsegovinan perustuslain mukaan vain bosnialaiset, kroaatit ja serbit tunnustettiin ”tasavaltaan kuuluvina kansoina” ja vain he saattoivat asettua ehdolle kolmikannan muodostavan valtion johtajaksi tai valtion parlamenttiin. Valittajat kuitenkin katsoivat, että heillä oli samanarvoista kokemusta kuin ylimpiin valtiollisiin tehtäviin valituilla ja että perustuslaki esti heitä asettumasta ehdolle yksinomaan heidän etnisen taustansa perusteella.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi, että yksinomaan henkilön etnisen alkuperään perustuvaa syrjintää ei voitu pitää hyväksyttävänä tämän päivän demokraattisessa yhteiskunnassa. Romani- ja juutalaistaustaiset valittajat olivat perustuslain säännösten perusteella estyneitä asettumasta ehdolle parlamenttivaaleissa.

EIT totesi, että perustuslain rajoituksilla oli niitä laadittaessa pyritty päättämään konflikti, johon oli sisältynyt kansanmurha ja ”etnistä puhdistusta”. Konfliktin luonteen vuoksi ja rauhan säilyttämiseksi perustuslaissa oli ollut tarpeen määrittää ”tasavaltaan kuuluvat kansat”. Bosnia ja Hertsegovinassa oli kuitenkin tapahtunut merkittävää kehitystä rauhansopimuksen jälkeen. Maa oli muun muassa liittynyt Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Sopimuksen ratifioimalla Bosnia ja Hertsegovina oli sitoutunut tarkastelemaan äänestyslainsäädäntöään ja saattamaan sen eurooppalaisten standardien tasolle tarvittavilta osin.

EIT totesi, että EIS itsessään ei edellytä tietyntyyppistä vallanjakoa. Vallanjako ei kuitenkaan saa olla luonteeltaan sellainen, että se johtaa automaattisesti tietyntaustaisten edustajien hylkäämiseen. Näin ollen ei voitu pitää hyväksyttävänä, että valittajat eivät voineet asettua vaaleissa ehdolle.
EIT katsoi, että Bosnia ja Hertsegovina oli loukannut Euroopan ihmisoikeussopimuksen 12 lisäpöytäkirjan 1 artiklaa ja syrjinnän kieltoa koskevaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 14 artiklaa.

Lue koko päätös englanniksi