Yleisesti kansallisesta ihmisoikeusinstituutiosta

Kansallisen ihmisoikeusinstituution perustamista on suositeltu YK:ssa jo vuonna 1978 silloisen YK:n ihmisoikeustoimikunnan toimesta (United Nations Commission on Human Rights). Suositus virallistettiin Wienin julistuksessa ja toimintasuunnitelmassa (1993). Nykyisin YK siis suosittelee, että jokainen jäsenvaltio perustaa riippumattoman kansallisen ihmisoikeusinstituution. Ihmisoikeusinstituution toiminnan tulee perustua joko perustuslakiin tai muuhun lainsäädäntöön.

Kansalliset ihmisoikeusinstituutiot edistävät ihmisoikeuksia laajasti ja osallistuvat usein joiltain osin ihmisoikeuksien toteutumisen valvontaan. Instituutioiden tehtävät ja toimivalta vaihtelevat eri jäsenmaissa. Ihmisoikeusinstituutioiden tulisi kuitenkin täyttää YK:n kansallisia instituutioita koskevat periaatteet (1993, nk. Pariisin periaatteet), jotka koskevat instituutioiden asemaa, tehtäviä ja kokoonpanoa. Pariisin periaatteet edellyttävät ihmisoikeusinstituutioilta muun muassa riippumattomuutta, riittäviä resursseja ja monipuolista yhteistyötä esimerkiksi kansalaisyhteiskunnan kanssa.

Ihmisoikeusinstituutio Suomessa

Suomessa ihmisoikeuskeskus, ihmisoikeusvaltuuskunta ja eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia muodostavat yhdessä kansallisen ihmisoikeusinstituution. Kaikki ihmisoikeusinstituution toimijat ovat puolueettomia ja eduskunnasta riippumattomia.

Ihmisoikeuskeskus on riippumaton asiantuntija, joka edistää perus- ja ihmisoikeuksiin liittyvää tiedotusta, koulutusta, kasvatusta ja tutkimusta. Se laatii selvityksiä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisesta, tekee aloitteita ja antaa lausuntoja. Lisäksi se osallistuu eurooppalaiseen ja kansainväliseen ihmisoikeustyöhön.

Ihmisoikeusvaltuuskunta on neljäksi vuodeksi kerrallaan nimettävä Ihmisoikeuskeskuksen yhteistyöelin. Sen jäseninä toimii 20–40 suomalaista ihmisoikeusalan asiantuntijaa muun muassa tutkimuslaitoksista, kansalaisjärjestöistä ja viranomaisista. Valtuuskunta käsittelee laajakantoisia ja periaatteellisesti tärkeitä ihmisoikeuskysymyksiä ja ottaa niihin harkintansa mukaan kantaa. Se tukee eri toimijoiden välistä tiedonkulkua ajankohtaisissa ihmisoikeuskysymyksissä.

Eduskunnan oikeusasiamies valvoo, että tuomioistuimet sekä muut viranomaiset ja viranhaltijat noudattavat lakia ja täyttävät niille lain mukaan kuuluvat velvollisuudet. Valvonnan kohteena ovat lisäksi muut julkista tehtävää hoitavat tahot.

Lisää kansallisista ihmisoikeusinstituutioista ENNHRI:n sivuilla (European Network on National Human Rights Institutions).