Kansalais- ja poliittisten oikeuksien yleissopimus
Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus (KP-sopimus, 1966) ja taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (TSS-sopimus, 1966) ovat kansainvälisesti merkittäviä sopimuksia. Ne ovat ensimmäisiä yleissopimuksia, joihin on koottu ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa tarkoitetut ihmisoikeudet sopimustasolle, sopimusvaltioita oikeudellisesti velvoittavaan muotoon. KP- ja TSS-oikeuksista on kompromissina laadittu erilliset sopimukset, sillä YK:n jäsenvaltiot eivät päässeet yhteisymmärrykseen yhdestä yleissopimuksesta. Osa valtioista ratifioi alkuun vain toisen sopimuksista. Ajan mittaan yhä useampi valtio on kuitenkin ratifioinut molemmat sopimukset. KP- ja TSS-sopimus ovat vaikuttaneet myöhempiin yleissopimuksiin.
KP-sopimus käsittelee tarkemmin ihmisoikeuksien julistuksessa mainittuja kansalais- ja poliittisia oikeuksia. Näitä ovat muun muassa oikeus elämään, oikeus yksityisyyteen ja ilmaisunvapaus. Lisäksi oikeuksiin lukeutuvat uskonnonvapaus, kidutuksen kielto ja tasavertaisuus lain edessä. Sopimus on tullut Suomessa voimaan vuonna 1975.
KP-sopimuksen toteutumista valvoo YK:n ihmisoikeuskomitea. Ihmisoikeuskomitea tutkii jäsenvaltioiden määräaikaisraportteja. Lisäksi se käsittelee valtioiden välisiä valituksia ja yksilövalituksia.
YK:n ihmisoikeuskomitealle toimitetut määräaikaisraportit
YK:n ihmisoikeuskomitean antamat suositukset
