Mitä oikeus työhön merkitsee?

 

YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (TSS-sopimus) mukaan oikeus työhön merkitsee, että jokaisella ihmisellä on vapaus hyväksyä tai valita työnsä. Jokaisella on siten vapaus hankkia toimeentulonsa sekä valita se keino ja muoto, jolla haluaa toimeentulonsa hankkia. Ketään ei voida velvoittaa hankkimaan toimeentuloaan sellaisella työllä, jota hän ei itse tahdo tehdä. Oikeuden turvatakseen valtioiden tulee tarjota koulutusta sekä muutoin varmistaa hyvät olosuhteet työllistymiselle. Lisäksi valtioiden tulee taata, ettei ketään syrjitä työelämässä. Oikeus työhön ei kuitenkaan tarkoita, että jokaisella on absoluuttinen ja ehdoton oikeus saada työpaikka.

Työn tulee olla ihmisarvoista. Ihmisarvoinen työ on sellaista, että se kunnioittaa henkilön perusoikeuksia ja työntekijän oikeuksia, kuten oikeutta työturvallisuuteen ja korvaukseen tehdystä työstä. Työntekijällä tulee olla mahdollisuus ansaita työllään riittävä elinkeino itselleen ja perheelleen. Lisäksi työntekijän fyysistä ja henkistä koskemattomuutta tulee kunnioittaa.

Siitä huolimatta, että työnlainsäädäntö on viime vuosikymmeninä vahvistunut kaikissa maailman maissa, työhyväksikäyttöä ja työoikeuksien loukkauksia esiintyy joka puolella maailmaa.

Korkea työttömyysaste, turvallisen työn puuttuminen sekä useissa maissa vallitseva mittava eriarvoisuus ja köyhyys ovat seikkoja, joiden johdosta työntekijät voivat joutua hakeutumaan töihin markkinoiden epäviralliselle sektorille eli harmaan talouden alalle. Useimmissa maailman maissa suuri osa työntekijöistä työskentelee ilman virallista työsuhdetta sekä sen tuomia etuja ja oikeuksia. Työntekijöiden oikeuksien kannalta on ongelmallista, että harmaan talouden alalla työntekijöillä ei ole valtion tarjoamaa suojelua. Valtioiden tulisi ryhtyä toimenpiteisiin harmaalla talouden alalla toimivien työntekijöiden määrän vähentämiseksi.

Oikeus työhön ihmisoikeussopimuksissa

YK:n ihmisoikeussopimuksista oikeutta työhön ja oikeudenmukaisiin työoloihin käsitellään TSS-sopimuksessa. Lisäksi oikeus työhön on sisällytetty YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevaan yleissopimukseen (CEDAW) ja YK:n lapsen oikeuksia koskevaan yleissopimukseen. Naisten oikeuksien sopimus korostaa naisten oikeutta työhön tasavertaisesti miesten kanssa. Lapsen oikeuksien sopimus rajoittaa lapsilla teetettävän työn laatua ja määrää.

TSS-sopimuksen tarjoamaa suojaa täydentävät kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimukset. ILO on hyväksynyt lähes 200 yleissopimusta, joista useimmat sisältävät määräyksiä työn oikeuden eri osa-alueista. Lisäksi ILO:ssa on hyväksytty julistus työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista. Perusperiaatteet ja -oikeudet rakentuvat neljän perusnormin varaan: oikeus järjestäytyä ja neuvotella työehtosopimuksia; pakkotyön kielto; lapsityövoiman käytön kielto; ja syrjinnän kielto työelämässä. Suomi on sitoutunut useimpiin ILO:n sopimuksiin.

Työhön liittyvistä oikeuksista säädetään myös eurooppalaisissa ihmisoikeussopimuksissa. Esimerkiksi Euroopan neuvoston uudistettu sosiaalinen peruskirja määrittelee laajasti työhön liittyviä oikeuksia. Lisäksi Euroopan ihmisoikeussopimukseen on sisällytetty orjuuden ja pakkotyön kielto. Työhön liittyviä perusoikeuksia on painotettu myös Euroopan unionin perusoikeusjärjestelmässä. Työhön ja elinkeinovapauteen liittyvillä perusoikeuksilla on varsin keskeinen osa perusoikeuskirjassa.

Orjuus, pakkotyö ja ihmiskauppa

 

Orjuus on periaatteessa kielletty kaikkialla maailmassa. Orjuuden kiellosta huolimatta orjuudessa tai orjuuteen verrattavissa olevissa olosuhteissa elää miljoonia ihmisiä ympäri maailman.

Nykypäivänä orjuuteen verrattavissa olevia järjestelmiä ja käytäntöjä ovat esimerkiksi ihmiskauppa, velkaorjuus ja pakkotyö. Myös pakkoavioliitot ja lapsityövoiman käyttäminen voivat olla orjuuteen verrattavissa olevia järjestelmiä.

Ihmiskauppa

Ihmiskaupalla tarkoitetaan ihmisen myymistä esimerkiksi prostituutioon, seksuaaliseen hyväksikäyttöön tai pakkotyöhön. Myös elinkauppa tai avioliittoon taikka adoptioon pakottaminen voi olla ihmiskauppaa.

Ihmiskauppa on yksi kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden tuottoisimmista toimintamuodoista. Vaikka Suomi on syrjässä ihmiskaupan valtavirroista, ilmiö ulottuu myös Suomeen. Suomen arvioidaan olevan jopa satojen ihmiskaupan uhrien kauttakulkumaa vuosittain, ja osalle myös kohdemaa.
Suomessa ihmiskauppa on määritelty rikokseksi rikoslaissa. Lisäksi Suomea velvoittavat kansainväliset ihmiskauppaa koskevat sopimukset ja Euroopan unionin ihmiskauppaa koskeva sääntely.

YK:n kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen yleissopimuksen (ns. Palermon sopimus) lisäpöytäkirja on yksi keskeisimmistä ihmiskaupan vastaisista kansainvälisistä sopimuksista. Lisäpöytäkirjan tarkoituksena on ehkäistä, torjua ja rangaista erityisesti naisia ja lapsia koskevaa ihmiskauppaa.
Palermon sopimuksen lisäpöytäkirjan lisäksi Euroopan neuvoston yleissopimus ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta (2005) on yksi keskeisimmistä Suomessa noudatettavista ihmiskauppaa koskevista kansainvälisistä sopimuksista.
Myös Euroopan unionin tasolla on annettu joitain ihmiskauppaa koskevia direktiivejä, kuten EU:n uhridirektiivi (2004/81/EY), EU:n ihmiskauppadirektiivi (2011/36/EU) ja EU:n uhridirektiivi (2012/20/EU).

Velkaorjuus

Velkaorjuus tarkoittaa velan takaisinmaksua työllä. Velkaorjuudella on monia muotoja, joista monet kätkevät suhteen riistonomaisen luonteen. Velkaorjuutta esiintyy eri puolilla maailmaa, ja se liittyy pääosin maatalouteen ja siirtotyövoimaan. Velkaorjuus on usein järjestäytynyttä. Järjestäytyneisyys takaa sen, ettei orjuuteen sidotuilla ihmisillä käytännössä ole mahdollisuutta puolustautua. Jos velka ei tule maksetuksi, velkaorjuus voi pahimmillaan johtaa vanhemmilta lapselle periytyvään orjuuteen.

Pakkotyö

Pakkotyöllä tarkoitetaan työtä tai palvelusta, johon henkilö pakotetaan rangaistuksen uhalla vasten tahtoaan. Pakkotyötä voi teettää valtio, mutta yhä useammin sitä teettävät yksityiset tahot. Pakkotyöhön liittyy usein myös ihmiskauppaa, mutta pakkotyötä voi tapahtua myös silloin, kun ihmiskaupan muut edellytykset eivät täyty. Pakkotyö ei välttämättä näy päälle päin. Pakko voi ilmetä esimerkiksi henkisenä uhkana, vaikka työntekijä olisi ulkoisesti arvioiden vapaa.

Erityisiä ryhmiä

Naiset

Naisten ja miesten tasa-arvoon työelämässä on kiinnitetty huomiota ja sen merkitystä on erityisesti korostettu esimerkiksi TSS-sopimuksessa, Euroopan neuvoston Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa ja Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa. Naisilla ja miehillä tulee olla oikeus samaan palkkaan samasta työstä. Raskaus ei saa olla este työllistymiselle, eikä peruste työsuhteen purkamiselle. Lisäksi on otettava huomioon, että naisten työllistymismahdollisuuksiin voivat vaikuttaa heikommat kouluttautumismahdollisuudet ja perinteiset kulttuurit, jotka heikentävät naisen asemaa työelämässä.

Lapset

Lapsia tulee suojella sellaiselta työltä, joka voi vaikuttaa heidän kehitykseensä taikka fyysiseen tai henkiseen terveydentilaansa. Lapsia on lisäksi suojeltava taloudelliselta hyväksikäytöltä, jotta heillä on mahdollisuus kehittyä täysimääräisesti ja hankkia koulutus. Esimerkiksi lapsen oikeuksien sopimus tunnustaa nimenomaisesti tarpeen suojella lapsia ja nuoria taloudelliselta hyväksikäytöltä tai pakkotyöltä.
Lapsityövoiman käyttö on sitä koskevista kielloista huolimatta edelleen maailmanlaajuinen ongelma. Lasten työolosuhteet ovat usein hyvin huonot, ja lapsille maksettavat korvaukset ovat vähäisiä tai olemattomia.

Vammaiset henkilöt

Vammaisiin henkilöihin ei saa kohdistaa syrjintää työelämässä. Oikeus hankkia toimeentulonsa vapaasti valitsemallaan työllä ei toteudu, jos vammaisille henkilöille tarjotaan yksinomaan mahdollisuutta työllistyä laitoksiin, joiden olosuhteet ovat ala-arvoiset. Valtioiden tulee ryhtyä toimenpiteisiin, jotta vammaisille henkilöille taataan oikeus työllistyä asianmukaiseen työhön ja edetä työssään. Esimerkkinä vammaisten henkilöiden työllistymistä koskevista ongelmista Suomessa voidaan mainita kehitysvammaisten henkilöiden työtoiminta. Tuhansien kehitysvammaisten ihmisten arvioidaan tekevän Suomessa töitä työn kaltaisissa olosuhteissa ilman palkkaa jopa vuosien tai vuosikymmenten ajan. Lue lisää ongelmasta.

Siirtotyöläiset

YK:n kaikkien siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelua koskevan yleissopimuksen mukaan siirtotyöllä tarkoitetaan työtä, jota henkilö aikoo tehdä, tekee tai on tehnyt sellaisessa valtiossa, jonka kansalaisuutta hänellä ei ole. Siirtotyöläiset ovat erityisen haavoittuva työntekijäryhmä, sillä he eivät nauti kaikkia kansalaisilla olevia oikeuksia. Globaalin talouden aikakaudella sekä siirtotyöläisyys että työelämän normien kiertäminen on yhä yleisempää. Siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksia koskeva yleissopimus hyväksyttiin YK:ssa vuonna 1990 ja se tuli voimaan vuonna 2003. Sopimus on ainoa YK:n ihmisoikeussopimuksista, jota Suomi ei ole allekirjoittanut.

+Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva yleissopimus

6. artikla

  1. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat oikeuden työhön, joka käsittää jokaiselle kuuluvan oikeuden hankkia toimeentulonsa vapaasti valitsemallaan tai hyväksymällään työllä ja ne ryhtyvät tarpeellisiin toimenpiteisiin tämän oikeuden turvaamiseksi.
  2. Toimenpiteiden, joihin tämän yleissopimuksen sopimusvaltion on ryhdyttävä tämän oikeuden täydelliseksi toteuttamiseksi, tulee sisältää teknistä ja ammatillista ohjausta sekä koulutusohjelmia, -suunnitelmia ja -menetelmiä vakaan taloudellisen, sosiaalisen ja sivistyksellisen kehityksen sekä täystyöllisyyden saavuttamiseksi ehdoin, jotka turvaavat yksilön poliittiset ja taloudelliset perusvapaudet.

7. artikla

Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat jokaiselle oikeuden nauttia oikeudenmukaisista ja suotuisista työoloista, joiden erityisesti tulee taata:

  • palkkaus, joka suo kaikille työntekijöille vähintään:
    • kohtuullisen palkan ja saman palkkauksen samanarvoisesta työstä ilman minkäänlaista rajoitusta; erikoisesti naisille taataan sellaiset työolot, jotka eivät ole huonompia kuin ne, joita miehet nauttivat ja joihin kuuluu sama palkka samasta työstä; ja
    • kohtuullisen toimeentulon heille itselleen ja heidän perheelleen tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti;
  • turvalliset ja terveelliset työolot;
  • yhtäläinen mahdollisuus jokaiselle tulla ylennetyksi työssään asianomaiseen korkeampaan toimeen ainoastaan palvelusaikaan ja pätevyyteen pohjautuvien perustein;
  • lepo, vapaa-aika ja kohtuullinen työajan rajoittaminen sekä kausittaiset palkalliset lomat ja palkka julkisilta lomapäiviltä.
+Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus

11. artikla

1. Sopimusvaltioiden tulee ryhtyä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin poistaakseen naisten syrjinnän työelämästä varmistaakseen miesten ja naisten tasa-arvon pohjalta samat oikeudet, joita ovat erityisesti

  • oikeus työhön kaikille ihmisille kuuluvana erottamattomana oikeutena;
  • oikeus samoihin työmahdollisuuksiin, mukaan lukien samojen valintaperusteiden soveltaminen työhönotossa;
  • oikeus vapaaseen ammatin ja työn valintaan, oikeus etenemiseen, työsuhdeturvaan ja kaikkiin palvelussuhteeseen liittyviin etuuksiin ja ehtoihin sekä oikeus ammattikoulutukseen ja uudelleenkoulutukseen, mukaan lukien oppisopimuskoulutus, ylempi ammatillinen koulutus ja jatkokoulutus;
  • oikeus samaan palkkaan, siihen liittyvine etuuksineen ja samaan kohteluun samanarvoisessa työssä ja samaan kohteluun työn laatua arvioitaessa;
  • oikeus sosiaaliturvaan, erityisesti eläkkeelle siirtymisen, työttömyyden, sairauden, vamman ja vanhuuden sekä muun työkyvyttömyyden varalta sekä oikeus palkalliseen lomaan;
  • oikeus terveellisiin ja turvallisiin työolosuhteisiin, mukaan lukien suvunjatkamisfunktion suojaaminen.

2. Estääkseen naisten syrjinnän avioliiton tai äitiyden perusteella ja varmistaakseen heidän tehokkaan oikeutensa työhön, sopimusvaltioiden tulee ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin

  • irtisanomisen kieltämiseksi rangaistuksen uhalla raskauden tai äitiysloman johdosta sekä siviilisäätyyn perustuvan syrjinnän kieltämiseksi irtisanomisen yhteydessä;
  • palkallisen äitiysloman myöntämiseksi tai järjestääkseen muun äitiysloman, johon liittyy palkkaan verrattavat sosiaalietuudet, menettämättä aikaisempaa työpaikkaa, katkaisematta työsuhdetta, vähentämättä palvelusvuosien määrää tai menettämättä muita sosiaalietuuksia;
  • tarvittavien yhteiskuntapalvelujen järjestämiseksi, jotta vanhemmat voisivat hoitaa velvollisuutensa sekä perhettään että työtään kohtaan ja osallistua julkiseen elämään, erityisesti edistämällä lasten päivähoitopalvelujen luomista ja kehittämistä;
  • erityissuojelun järjestämiseksi raskaana oleville naisille työtehtävissä, joiden on todettu olevan haitallisia raskauden aikana.

3. Tämän artiklan kattamiin kysymyksiin liittyvä suojelulainsäädäntö on tarkistettava ajoittain tieteellisen ja teknologisen tietouden pohjalta sekä tarpeen mukaan uudistettava, kumottava tai laajennettava.

+Yleissopimus lapsen oikeuksista

32. artikla

  1. Sopimusvaltiot tunnustavat lapsen oikeuden tulla suojelluksi taloudelliselta hyväksikäytöltä sekä sellaiselta työnteolta, joka todennäköisesti vaarantaa tai haittaa hänen koulutustaan tai on vahingollista hänen terveydelleen tai ruumiilliselle, henkiselle, moraaliselle tai sosiaaliselle kehitykselleen.
  2. Sopimusvaltiot ryhtyvät lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin, sosiaalisiin ja koulutuksellisiin toimenpiteisiin taatakseen tämän artiklan toteuttamisen. Tässä tarkoituksessa ja ottaen huomioon muiden kansainvälisten asiakirjojen asiaankuuluvat säännökset sopimusvaltiot erityisesti:
    • määrittävät vähimmäisikärajan tai -rajat työhön otettaville;
    • antavat tarpeelliset työaikaa ja työoloja koskevat säännökset; ja
    • säätävät sopivat rangaistukset ja muut pakotteet taatakseen tämän artiklan tehokkaan täytäntöönpanon.

Työntekijöiden oikeudet – Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksiä

+Työsopimuksen jatkamatta jättäminen muslimihuivin käytön seurauksena

Ebrahimian v. Ranska, 26.11.2015 (EIT 64846/11)

Valittaja oli työskennellyt sairaalassa sosiaalityöntekijänä. Tapauksessa oli kysymys siitä, että sairaala oli päättänyt olla uusimatta valittajan työsopimusta, koska valittaja ei ollut suostunut lopettamaan muslimihuivin käyttöä.

Valituksessaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle valittaja katsoi, että päätös olla uusimatta hänen sopimustaan loukkasi hänen oikeuttaan harjoittaa uskontoaan.

EIT totesi, että Ranskan viranomaiset eivät olleet ylittäneet harkintamarginaaliaan katsoessaan, että valittajan uskonnollista vakaumusta ei ollut mahdollista sovittaa yhteen sen kanssa, että valtiolla oli velvollisuus pidättyä uskonnollisen vakaumuksen ilmentämisestä. Valtiolla voitiin niin ikään katsoa olevan oikeus asettaa valtioon kohdistuva neutraalisuuden ja puolueettomuuden vaatimus valittajan oikeuksien edelle.

EIT katsoi, että viranomaiset ovat pitäneet uskonnollisen huivin käyttämistä huomiota herättävänä uskonnon ilmentämisenä, jonka ei voida katsoa sopivan yhteen sen kanssa, että julkisissa viroissa toimivilla henkilöillä on velvollisuus toimia neutraalisti virkatehtävissään. Huivin käyttämisen lopettamista koskeva käsky oli tehty kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Käsky oli kansallisten tuomioistuinten mukaan tarpeellinen sen takaamiseksi, että valtio säilyttäisi sekulaarin luonteensa ja siten kykenisi suojelemaan sairaalan potilaita riskiltä joutua vakaumuksensa vastaisen vaikutuksen kohteeksi. Päätöksen perusteena oli ollut muiden oikeuksien ja vapauksien suojeleminen.

EIT katsoi, ettei valittajan EIS 8 artiklan mukaista oikeutta yksityis- ja perhe-elämän kunnioitukseen ollut loukattu.

Lue koko päätös englanniksi

+Työsopimuksen päättäminen lakkoon osallistumisen seurauksena

Ognevenko v. Venäjä, 20.11.2018 (EIT 44873/09)

Valittaja työskenteli junankuljettajana. Tapauksessa oli kysymys siitä, että valittajan työsuhde oli päätetty kurinpitotoimenpiteiden johdosta. Työsuhteen päättäminen johtui muun muassa siitä, että valittaja oli osallistunut lakkoon.

EIT totesi, että junankuljettajat ja muut rautatietyöläiset lukeutuivat ammatteihin, joiden osalta lakkoon osallistuminen oli kansallisen lainsäädännön perusteella kiellettyä. Venäjän hallitus ei ollut perustellut kieltoa riittävästi, minkä lisäksi kielto oli ristiriidassa kansainvälisesti tunnustettujen työtä koskevien sääntöjen kanssa.
Tapauksessa tuomioistuimet olivat arvioineet valittajan tapausta vain sen suhteen, oliko asiassa toimittu kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Tuomioistuimet eivät olleet punninneet valittajan oikeuksia suhteessa kansalliseen lainsäädäntöön.

Valittajan työsuhde oli päätetty lakkoon osallistumisen seurauksena. Kyse oli ollut toisesta valittajaan kohdistuneesta kurinpitoseuraamuksesta. EIT totesi, että mainitun kaltaisella menettelyllä on vaikutusta myös niihin, jotka mahdollisesti harkitsevat lakkoon ryhtymistä omien oikeuksiensa tai etujensa turvaamiseksi. EIT arvioi, että työsuhteen päättäminen oli kokonaisuudessaan johtanut valittajan oikeuksien rajoittamiseen kohtuuttomalla tavalla.
EIT katsoi, että valittajan EIS 11 artiklan mukaista oikeutta järjestäytyä oli loukattu.

Lue koko päätös englanniksi