Perusoikeusjärjestelmä
Perusoikeuksia koskeva perustuslaki tuli nykyisessä muodossaan voimaan vuonna 1995. Sitä uudistettiin edelleen vuonna 2000.
Perusoikeusuudistuksen tavoitteena oli saattaa Suomen lainsäädäntö sopusointuun Suomea sitovien kansainvälisten velvoitteiden kanssa. Kansainväliset velvoitteet asettavat minimitason ja Suomen perustuslaki antaa joiltakin osin paremman suojan kuin mitä kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa on edellytetty. Perusoikeusluettelossamme voi siis olla sellaisiakin oikeuksia, joiden olemassaolosta ei ole päästy yksimielisyyteen kansainvälisellä tasolla.
Perusoikeudet
Perusoikeuksia ei lähtökohtaisesti ole rajattu kansalaisuuden perusteella. Suomen kansalaisen oikeus tulla maahan ja oleskella maassa nauttii kuitenkin perusoikeutena pidemmälle menevää suojaa kuin ulkomaalaisen vastaavat oikeudet. Lisäksi kansalaisuutta koskevia poikkeuksia on tehty äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden suhteen. Ääni- ja äänestysoikeus edellyttävät lisäksi 18 vuoden ikää.
Perusoikeuksien suhteen kaikki ihmisryhmät ovat yhdenvertaisessa asemassa keskenään. Perusoikeuksien rajoittamisesta pitää aina säätää lailla. Jos jonkun ryhmän perusoikeuksia on rajoitettava, on niiden hyväksyttävyyttä ja oikeutusta arvioitava perusoikeussäännöksiin kirjattujen edellytysten pohjalta. Siten esimerkiksi vankien, virkamiesten tai sotilaiden asemaan liittyvistä perusoikeusrajoituksista voidaan säätää vain lailla.
Perusoikeudet eivät ole siten ehdottomia, ettei niitä saisi koskaan missään laajuudessa rajoittaa. Perusoikeuksien rajoittamiseen, muuttamiseen tai niistä poikkeamiseen suhtaudutaan kuitenkin pidättyvästi. Rajoitusten tulee lisäksi olla täsmällisiä ja tarkkarajaisia, eikä niillä saa kajota perusoikeuden ydinsisältöön.
Keitä perusoikeudet velvoittavat?
Lähtökohtaisesti perusoikeudet suojaavat yksilöä julkisen vallan taholta tulevilta puuttumisilta. Kaikki julkinen vallankäyttö ei ole valtion toimintaa. Julkisen vallan käyttäjien piiriin kuuluvat valtion lisäksi muun muassa kunnan, kuntayhtymän, evankelisluterilaisen kirkon ja Ahvenanmaan maakunnan toimijat.
Perusoikeudet velvoittavat myös lainsäätäjää. Perusoikeudet ensinnäkin rajoittavat eduskunnan toimivaltaa lainsäätäjänä. Lisäksi perusoikeuksista voidaan johtaa lainsäätäjään kohdistuvia aktiivisia toimintavelvoitteita lainsäädännön kehittämiseksi.
Perusoikeuksien valvonta
Eduskunnan perustuslakivaliokunta valvoo, että Suomen lainsäädäntö on yhdenmukaista perustuslain kanssa. Perustuslakivaliokunta ottaa kantaa lainsäädännön perustuslainmukaisuuteen siinä vaiheessa, kun lainsäädäntöä valmistellaan. Kyse on siis lakien perustuslainmukaisuuden ennakollisesta valvonnasta. Lakien perustuslainmukaisuutta ei valvota enää sen jälkeen, kun ne ovat tulleet voimaan.
Perusoikeuksien toteutumista kuitenkin valvotaan useiden eri tahojen toimesta. Ylimpien laillisuusvalvojien, erityisvaltuutettujen, tuomioistuinten ja muiden viranomaisten ohella myös kansalaisyhteiskunnalla on merkittävä rooli valvonnassa.
Yksityishenkilö voi tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa vedota suoraan perustuslakiin ja siinä määriteltyihin perusoikeuksiinsa. Lisäksi tuomioistuimet voivat omasta aloitteestaan ottaa perustuslain huomioon asiaa ratkaistessaan. Perustuslaille tulee aina antaa etusija, jos se on ristiriidassa tavallisen lain kanssa.
