M.P. v. Suomi, 15.12.2016 (EIT 36487/12)
Valittaja oli eronnut avopuolisostaan, jonka kanssa hänellä oli yhteinen lapsi. Käräjäoikeus oli päättä-nyt lapsen yhteishuollosta. Jokin aika käräjäoikeuden päätöksen jälkeen valittaja oli ottanut yhteyttä psykiatriin ja väittänyt lapsen käytöksen muuttuneen. Myöhemmin hän oli ottanut yhteyttä sosiaalivi-ranomaisiin. Valittaja oli luottauksellisessa keskustelussa kertonut epäilevänsä, että isä oli käyttänyt lasta seksuaalisesti hyväksi. Poliisi oli aloittanut esitutkinnan lastensuojeluilmoituksen johdosta, mutta lopettanut sen näytön puuttuessa. Lapsesta ei löytynyt oireita seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Saatuaan tiedon esitutkinnan lopettamisesta valittaja oli ottanut yhteyttä sosiaaliviranomaisiin ja vaatinut uutta esitutkintaa. Valittaja oli vuonna 2009 saanut syytteen ja tuomion kunnianloukkauksesta niiden tieto-jen vuoksi, joita hän oli antanut sosiaaliviranomaisille. Tuomio oli perustunut pääasiassa siihen, että valittajan antamat tiedot eivät olleet perustuneet tosiasioihin. Valittaja oli tuomittu sakkorangaistukseen ja 1 000 euron vahingonkorvaukseen isälle.
Valittaja väitti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa, että hänelle annettu tuomio ja määrätty sakko-rangaistus loukkasivat hänen ihmisoikeussopimuksen 10 artiklaan perustuvaa sananvapauttaan. Valit-tajan mukaan toimenpide oli suhteeton.
Asiassa oli kiistatonta, että tuomio ja sakon määrääminen olivat puuttuneet valittajan sananvapauteen. EIT katsoi toimenpiteellä olleen hyväksyttävä tarkoitus, eli lapsen isän yksityiselämän ja maineen suojaaminen.
EIT:n arvioitavaksi tuli, oliko toimenpide välttämätön, oikeasuhtainen ja perustuiko se pakottavaan sosiaaliseen tarpeeseen. Arvioitaessa oikeasuhtaisuutta oli punnittava kahta vastakkaista etua: tarvetta suojata lasta vanhemman harjoittamalta seksuaaliselta hyväksikäytöltä sekä tarvetta suojata vanhempaa aiheettomalta puuttumiselta yksityiselämään ja estää perusteettoman syytteeseenpanon vaara.
EIT totesi, että pelko syytteestä tai korvausvelvollisuudesta ei saa estää vanhempaa toimimasta vilpit-tömässä mielessä lapsen edun mukaisesti. Valittajan lausumia oli arvioitava sen perusteella, missä yh-teydessä ne oli esitetty. Näin ollen olennaista oli, että valittajan lausumat eivät olleet perustuneet konk-reettiseen epäilyyn ja että ensimmäiset lausumat oli esitetty jo lapsen huoltoa koskevan asian ollessa vireillä. Lisäksi rikossyyte oli perustunut vain valittajan luottamuksellisessa keskustelussa virkamie-hen kanssa esittämiin lausumiin, minkä lisäksi poliisin esitutkinta oli todettu puutteelliseksi, koska lasta itseään ei ollut kuultu.
EIT katsoi, että vaikka valittajalle määrättiin vain sakkorangaistus, hänen sananvapauteensa puuttumi-seen ei ollut pakottavaa sosiaalista tarvetta eikä kunnianloukkaustuomio ollut oikeasuhtainen toimen-pide valittajan tekoon nähden. Toimenpide ei näin ollen ollut välttämätön demokraattisessa yhteiskun-nassa. EIT katsoi, että valittajalle annettu tuomio ja määrätty sakkorangaistus loukkasivat valittajan sananvapautta.
Lue koko päätös englanniksi
Pentikäinen v. Suomi, 20.10.2015 (EIT 11882/10)
Aikakauslehden toimittajana ja valokuvaajana työskennellyt valittaja oli lähetetty valokuvaamaan suurta mielenosoitusta Helsingissä. Mielenosoitus oli laajennut nopeasti väkivaltaiseksi mellakaksi. Tämän seurauksena poliisi oli eristänyt alueen, jolta se oli päästänyt osallistujia ja katsojia poistumaan. Poliisi oli useita kertoja kehottanut väkijoukkoa hajaantumaan. Valittaja oli toistuvista kehotuksista huolimatta päättänyt jäädä eristetylle alueelle. Hänet oli lopulta otettu kiinni ja häntä oli pidetty pidätettynä 17,5 tuntia. Valittajaa vastaan oli nostettu syyte niskoittelusta poliisia vastaan. Käräjäoikeus oli katsonut valittajan syyllistyneen niskoitteluun poliisia vastaan. Valittajaa ei kuitenkaan ollut tuomittu rangaistukseen, koska rikosta oli pidetty anteeksiannettavana.
Valittaja väitti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa, että hänen kiinniottonsa, pidätyksensä ja hä-nelle annettu tuomio loukkasivat hänen ihmisoikeussopimuksen 10 artiklaan perustuvaa sananvapauttaan. Lisäksi valittaja väitti, että tuomio vaikuttaisi haitallisesti toimittajien työhön.
EIT katsoi, että kiistanalaiset toimenpiteet olivat vaikuttaneet valittajan työhön toimittajana mielenosoi-tuksen aikana. Näin ollen valittajan sananvapauteen oli puututtu. Asiassa oli riidatonta, että puuttumi-sen tarkoitus, eli epäjärjestyksen ja rikollisuuden estäminen, oli ollut hyväksyttävä.
EIT:n oli vielä arvioitava, oliko sananvapauteen puuttuminen ollut oikeasuhtaista. Tämän tehdäkseen EIT arvioi valittajan kiinniottoa, pidätystä ja tuomiota yksitellen. EIT totesi ensinnäkin, että poliisilla oli ollut, turvallisuus huomioon ottaen, perusteltu syy käskeä väkijoukkoa hajaantumaan sekä käskeä osallistujia poistumaan alueelta. Valittajaa ei ollut estetty ottamasta valokuvia tai tekemästä työtään. Valittajaa ei myöskään ollut ollut helppo tunnistaa toimittajaksi, koska hänen lehdistökorttinsa ei ollut koko ajan ollut näkyvillä. Lisäksi voitiin olettaa, että valittaja oli ymmärtänyt käskyn poistua koske-neen myös häntä. Muut toimittajat olivat noudattaneet käskyä. Valittajaan oli suhtauduttu suopeasti lehdistön edustajana, hän oli saanut pitää ottamansa valokuvat eikä niiden käyttöä ollut rajoitettu. Lisäksi, vaikka valittaja oli käräjäoikeudessa todettu syylliseksi niskoitteluun poliisia vastaan, hänet oli jätetty ilman rangaistusta. Valittajalle ei tullut tuomiosta seurauksia, hänelle ei määrätty seuraamuksia eikä tuomiota merkitty rikosreksiteriin. EIT katsoi, että valittajan tuomio oli ollut oikeassa suhteessa epäjärjestyksen ja rikollisuuden estämistä koskevaan tarkoitukseen. EIT katsoi, etteivät toimenpiteet rikkonet valittajan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklaan perustuvaa sananvapautta.
Lue koko päätös englanniksi
