Mitä oikeus sosiaaliturvaan merkitsee?

Oikeus sosiaaliturvaan tarkoittaa, että yhteiskunta on vastuussa perusoikeuksien takaamisesta myös haavoittuville ja epäedullisessa asemassa oleville jäsenilleen. Kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien tarkoituksena on kattaa koko väestö. Kuka tahansa voi kuulua tilapäisesti tai pysyvästi tukea tarvitsevaan ryhmään kuten sairaat, työttömät, vanhukset tai vammaiset.

Sosiaaliturvajärjestelmä perustuu solidaarisuuteen (hyväosaisemmat huolehtivat apua tarvitsevista), mutta myös vastavuoroisuuteen (koska kuka vain voi tulla avuntarvitsijaksi; yleensä viimeistään eläkkeellä).

Viidesosa maailman väestöstä elää äärimmäisessä köyhyydessä ja näkee nälkää. Taloudellinen kasvu ei riitä turvaamaan kaikkien hyvinvointia: sen edut eivät hyödynnä kaikkia väestönosia. Sosiaaliturvan tehtävänä on tuoda hyvinvointi kaikkien ulottuville.

Oikeus sosiaaliturvaan kuuluu taloudellisiin, sosiaalisiin ja sivistyksellisiin oikeuksiin, jotka tähtäävät sekä aineellisten että henkisten inhimillisten tarpeiden tyydyttämiseen ihmisen täyden kehityksen varmistamiseksi. Oikeuksien toteuttaminen vaatii valtioilta ja kansainväliseltä yhteisöltä erilaisia toimia sen takaamiseksi, että niistä tulee kaikille todellisuutta.

Perustavanlaatuisten sosiaalisten, taloudellisten ja sivistyksellisten oikeuksien joukkomittainen kieltäminen ansaitsisi kansainväliseltä yhteisöltä samanlaisia toimia kuin ne, joihin on ryhdytty kansalais- ja poliittisten oikeuksien kieltämisen vuoksi.

Oikeus sosiaaliturvaan ihmisoikeussopimuksissa

YK:n ihmisoikeussopimukset

Ihmisoikeusjulistuksen 22. artikla mainitsee taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet. Näitä oikeuksia käsittelee oma YK:n ihmisoikeussopimuksensa, joka on hyväksytty vuonna 1966: Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva yleissopimus. Siinä määritellään jokaisen oikeus sosiaaliturvaan. Myös lapsen oikeuksien sopimuksessa käsitellään oikeutta sosiaaliturvaan.

Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva yleissopimus

9 artikla

Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat jokaiselle oikeuden sosiaaliturvaan sosiaalivakuutus mukaan luettuna.

Lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus

26 artikla

  1. Sopimusvaltiot tunnustavat jokaisen lapsen oikeuden nauttia sosiaaliturvasta, mukaan luettuna sosiaalivakuutus, ja ryhtyvät välttämättömiin toimiin tämän oikeuden täydeksi toteuttamiseksi kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti.
  2. Näitä etuuksia myönnettäessä olisi tarvittaessa otettava huomioon lapsen ja hänen elatuksestaan vastuussa olevien henkilöiden varallisuus ja olosuhteet, kuten myös muut lapsen esittämään tai hänen puolestaan esitettyyn hakemukseen vaikuttavat seikat.

Oikeus sosiaaliturvaan – ihmisoikeustuomioistuinten päätöksiä

+Sosiaaliturvaetuuksien vähimmäistaso

Euroopan sosiaalioikeuksien komitea
Suomen sosiaalioikeudellinen seura v. Finland, 5.5.2017 (Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea 108/2014)

Suomen sosiaalioikeudellinen seura on kannellut Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitealle työmarkkinatuen tasosta. Sosiaalioikeudellinen seura katsoi kantelussaan, että työmarkkinatuen taso on liian alhainen eikä vastaa Euroopan sosiaalisen peruskirjan vaatimuksia.

Päätöksessä tarkasteltiin vuoden 2014 työmarkkinatuen ja vuonna 2013 maksetun keskiarvoisen asumistuen tasoa suhteessa suomalaisten keskituloon. Komitea totesi, että vähimmäisetuudet ovat liian matalia kattaakseen tuensaajan perustarpeet siten, kuin Euroopan sosiaalinen peruskirja edellyttää. Sosiaaliturvaetuuksien vähimmäistaso katsottiin näiltä osin riittämättömäksi.

Lue koko päätös englanniksi

  • Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea totesi 9.5.2017 julkistetussa ratkaisussaan sosiaaliturvaetuuksien vähimmäistason Suomessa olevan riittämätön tarkastellessaan yli 45-vuotiaiden irtisanottujen henkilöiden työmarkkinatuesta ja asumistuesta koostuvaa toimeentuloturvaa.
  • Ratkaisussa tarkasteltiin vuoden 2014 työmarkkinatuen ja vuonna 2013 maksetun keskiarvoisen asumistuen tasoa suhteessa suomalaisten keskituloon. Komitea totesi vähimmäisetuudet liian mataliksi kattaakseen tuensaajan perustarpeet Euroopan sosiaalisen peruskirjan edellyttämällä tavalla (STM, 2017).