Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet
Kaikki ihmisoikeudet ovat aina kuuluneet myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille. Käytännössä sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuteen liittyvät negatiiviset asenteet ja käytännöt sekä niihin pohjaava syrjivä lainsäädäntö ovat kuitenkin estäneet oikeuksien toteutumisen. Lhbti1-ihmisten oikeuksien viimeaikaista kehitystä on määrittänyt polarisaatio: osassa maailman maita seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet ovat edenneet nopeasti, mutta osassa maita lhbti-ihmisiin on kohdistunut enenevässä määrin vihakampanjoita2 ja oikeustilanne on niissä entisestään heikentynyt3.
Jo yli 70 maan lainsäädäntö kieltää syrjinnän seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Viime vuosina yhä useammat valtiot ovat myös parantaneet transihmisten4 oikeuksia ja asemaa. Samaan aikaan edelleen 68 maailman valtiota5, erityisesti Afrikassa ja Aasiassa, kriminalisoi samaa sukupuolta olevien ihmisten väliset suhteet. Erilaiset ”vastakkaisen sukupuolen ilmaisun” kieltävät lait6 johtavat transihmisten syrjintään.7 Kaikkialla maailmassa lhbti-ihmisten oikeuksia ajavat ihmisoikeuspuolustajat altistuvat syrjinnälle ja väkivallalle.8
Kansainvälinen ihmisoikeussopimus puuttuu
YK:ssa ei ole solmittu erityistä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia koskevaa ihmisoikeussopimusta. Tämän vuoksi alueellisten ihmisoikeuselinten, erityisesti Euroopan neuvoston ja sen yhteydessä toimivan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT), rooli lhbti-ihmisten oikeuksia koskevan kansainvälisen ihmisoikeusnormiston luomisessa on korostunut.
Vuonna 1981 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) totesi ensimmäistä kertaa, että samaa sukupuolta olevien ihmisten suhteet kieltävä lainsäädäntö loukkaa ihmisen oikeutta yksityisyyteen9.10 EIT on sittemmin linjannut, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen syrjinnän kielto kattaa syrjinnän seksuaalisen suuntautumisen11 ja sukupuoli-identiteetin12 perusteella. EIT on kitkenyt seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin Euroopan neuvoston jäsenvaltioissa kohdistuvaa syrjintää myös vaatimalla niitä takaamaan lhbti-ihmisten kokoontumisvapauden13, tehostamaan viharikosten tutkintaa ja ehkäisemistä14, linjaamalla, ettei lhbti-ihmisiin kohdistuva vihapuhe kuulu sananvapauden piiriin15 sekä antamalla useita sateenkaariperheiden asemaa vahvistavia päätöksiä16.
EIT:n ratkaisut siitä, että valtioiden on ensinnäkin sallittava henkilötodistuksen sukupuolimerkinnän muuttaminen17 ja toisaalta, ettei sterilisointia voi asettaa tämän ehdoksi18, ovat olleet merkittäviä askelia transihmisten oikeuksien edistämisessä. Vielä vahvemmin transihmisten oikeuksien puolesta kantaa on ottanut Amerikan valtioiden järjestö (OAS) ja sen yhteydessä toimiva Amerikan ihmisoikeustuomioistuin. Ihmisoikeustuomioistuin on linjannut, että transihmisiä tulee suojata kaikelta syrjinnältä, väkivallalta ja epäinhimilliseltä kohtelulta ja että sukupuolimerkinnän muuttamisen käytäntöjen tulee yksiselitteisesti perustua transihmisten omaan ilmoitukseen19.
Myös YK:n ihmisoikeusneuvoston, eri YK:n ihmisoikeussopimuksia valvovien komiteoiden ja erityisraportoijien ja YK-järjestöjen rooli lhbti-ihmisten oikeuksien edistämisessä on viime vuosina ollut huomattava. Esimerkiksi YK:n kidutuksen vastainen erityisraportoija on vaatinut valtioita luopumaan intersukupuolisille lapsille tehtävistä sukuelimiä ”normalisoivista” leikkauksista20. Maailman terveysjärjestö WHO:n päätös21 poistaa transsukupuolisuus mielenterveyshäiriöiden tautiluokituksesta oli puolestaan tärkeä askel transihmisyyteen liittyvän stigman vähentämiseksi.
Kansainvälisten ihmisoikeustoimijoiden suosituksista ja jopa tuomioistuinten ratkaisuista on vielä pitkä matka syrjivien lainsäädäntöjen ja käytäntöjen purkamiseen kansallisella tasolla. Esimerkiksi valtaosa eurooppalaisista maista edelleen edellyttää transihmisten käyvän läpi pitkällisen psykiatrisen arviointiprosessin ennen kuin sukupuolimerkinnän muuttaminen on mahdollista.22 Toistaiseksi vain kaksi maailman maata – Malta ja Portugali – on kieltänyt lailla intersukupuolisille lapsille ja nuorille tehtävät kehon sukupuolipiirteitä muokkaavat ”normalisoivat” lääketieteelliset toimenpiteet23.
Yogyakartan periaatteet: maailma ilman lhbti-ihmisiin kohdistuvaa syrjintää
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia koskeva julkinen keskustelu typistyy usein helposti muutamaan aiheeseen, kuten samaa sukupuolta olevien ihmisten avioitumisoikeuteen tai transihmisten itsemääräämisoikeuteen. Lhbti-ihmisten oikeuksien edistämisessä on kuitenkin kyse kaikkien sellaisten syrjivien käytäntöjen näkyväksi tekemisestä ja poistamisesta, jotka estävät seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten oikeuksien tosiasiallisen toteutumisen.
Vaikka tilanne eri maiden välillä vaihtelee suuresti, heikentää lhbti-ihmisten kohtaama syrjintä heidän oikeuksiensa toteutumista kaikkialla maailmassa. Valtaväestöön verrattuna seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset kärsivät valtaväestöä enemmän köyhyydestä, asunnottomuudesta ja työttömyydestä, kohtaavat opiskeluun ja työnsaantiin liittyviä vaikeuksia ja heillä on myös tyypillisesti valtaväestöön verrattuna heikompi terveydentila. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen luottamus esimerkiksi terveydenhuoltohenkilökuntaa, poliisia tai muita viranomaisia kohtaan on usein vähäistä.24
Sitä, kuinka laajalti syrjintä vaikuttaa lhbti-ihmisten elämään, kuvaavat hyvin Yogyakartan periaatteet25. Kansainvälisen ihmisoikeusasiantuntijoiden ryhmän alunperin vuonna 2006 kokoamat, vuonna 2017 päivitetyt Yogyakartan periaatteet kiinnittävät huomiota niihin lukuisiin eri tapoihin, joilla syrjintä vaikeuttaa lhbti-ihmisten pääsyä oikeuksiinsa. Periaatteet osoittavat, mitä kansainvälinen ihmisoikeuslaki merkitsee seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohdalla ja millä tavoin se tulee ottaa huomioon. Yogyakartan periaatteita ei ole hyväksytty YK:ssa, mutta useat valtiot tukevat niitä ja hyödyntävät niitä ihmisoikeustyössään.
2010-luvulla lhbti-oikeuksissa tapahtui nopeaa kehitystä. Alkuperäiset Yogyakartan periaatteet vauhdittivat YK:n ihmisoikeusneuvostoa antamaan vuonna 2011 historiallisen seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin liittyviä oikeuksia koskevan päätöslauselman26. Tästä alkaneen prosessin seurauksena YK:n ihmisoikeusneuvosto asetti vuonna 2016 ensimmäistä kertaa lhbti-ihmisten oikeuksiin keskittyvän erityisraportoijan27. Hänestä tuli yksi Yogyakartan periaatteiden päivitetyn version28 allekirjoittajista vuonna 2017.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten oikeustilanne vaihtelee voimakkaasti eri maiden välillä. Oikeuksien edistyminen koostuu lukuisista pienistä askelista, jotka samalla muokkaavat ihmisoikeusjärjestelmää yhdenvertaisemmaksi. Osassa maailman maita viime aikoina tapahtunut nopea lhbti-oikeuksien edistyminen on myös loistava esimerkki siitä, kuinka sinnikkäällä ihmisoikeustyöllä voidaan pala palalta purkaa syrjiviä lakeja ja käytäntöjä ja muuttaa niiden takana vaikuttavia asenteita.
Lähdeviittaukset:
1 Lhbti eli lesbot, homot, biseksuaalit, transihmiset ja intersukupuoliset ihmiset.
2 Esimerkiksi keväällä 2020 Ugandan poliisi pidätti kodittomien turvatalossa asuvat lhbt-ihmiset ”koronaviruksen estämistoimenpiteiden” vuoksi. Human Rights Watch 3.4.2020.
3 ILGA World: State Sponsored Homophobia 2019.
4 Transihminen on yleiskäsite, jota käytetään kuvaamaan kaikkia, joiden sukupuoli-identiteetti tai sukupuolen ilmaisu joskus tai aina eroaa odotuksista sille sukupuolelle, johon heidät on syntymähetkellä määritelty. Transihmisiin luetaan kuuluvan transvestiitit, muunsukupuoliset/transgenderit ja transsukupuoliset. Seta: Sateenkaarisanasto 2020.
5 Esimerkiksi Algeria, Bangladesh, Egypti, Eritrea, Ghana, Guyana, Iran, Kamerun, Kenia, Marokko, Nigeria, Turkmenistan, Tuvalu, Uganda ja Uzbekistan.
6 Esimerkiksi Arabiemiirikunnissa, Bruneissa, Etelä-Sudanissa, Kuwaitissa, Malawissa, Malesiassa ja Saudi-Arabiassa.
7 ILGA World (2019): State Sponsored Homophobia; Human Rights Watch (2019): #Outlawed: The love that dare not speak it’s name.
8 UN Human Rights Council (2018): Report of the Independent Expert on protection against violence and discrimination based on sexual orientation and gender identity to the UN Human Rights Council. A/HRC/38/43.
9 Dudgeon v. United Kingdom 1981.
10 YK:n ihmisoikeusneuvosto antoi vastaavan päätöksen muutamaa vuotta myöhemmin historiallisessa Toonen v. Australia 1994.
11 Mouta v. Portugal 1999.
12 EIT P.V. v Spain 2010.
13 mm. Alekseyev v. Russia 2010; Identoba v. Georgia 2015.
14 mm. M.C. & A.C. v. Romania 2016.
15 Vejdeland v. Sweden 2012.
16 Esim. Karner v. Austria (2003), jonka mukaan valtioiden on annettava samaa sukupuolta oleville parisuhteensa rekisteröineille samat oikeudet (esim. adoptio), jotka ne ovat antaneet eri sukupuolta oleville parisuhteensa rekisteröineille pareille.
17 B. v. France 1992, Christine Goodwin v. United Kingdom 2002.
18 A.P., Garçon & Nicot v. France 2017.
19 Inter-American Court of Human Rights (2018): Advisory opinion OC-24/17 (Costa Rica).
20 UN General Assembly (2013): Report of the Special Rapporteur on torture and other cruel, inhuman or degrading treatment or punishment Juan E. Méndez (A/HRC/22/53). Myös esimerkiksi Lapsen oikeuksien sopimusta valvova komitea ja Naisiin kohdistuvan syrjinnän vastaista sopimusta valvova komitea ovat ottaneet asiaan kantaa. United Nations Committee on the Rights of the Child (2018): CRC/C/ESP/CO/5-6; United Nations Committee on the Elimination of Discrimination against Women (2018): CEDAW/C/LUX/CO/6-7.
21 Office of the United Nations High Commissioner for Human Rights (PR 29.5.2019).
22 Transgender Europe (2019): Trans Rights Europe & Central Asia Map.
23 Oikeusministeriö (2019): Ei tietoa eikä vaihtoehtoja : Selvitys intersukupuolisten ihmisten oikeuksista ja kokemuksista.
24 EU Fundamental Rights Agency (2014): EU LGBT Survey; ILGA World (2017): Minorities Report: attitudes to sexual and gender minorities around the world; Transgender Europe (2017): Overdiagnosed but Underserved. Trans Healthcare in Georgia, Poland, Serbia, Spain, and Sweden: Trans Health Survey.
25 Yogyakarta principles (2006).
26 UN Human Rights Council (2011): Human rights, sexual orientation and gender identity Resolution A/HRC/RES/17/19.
27 UN Human Rights Council (2016) Protection against violence and discrimination based on sexual orientation and gender identity Resolution A/HRC/RES/32/2.
