Oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe

Kenellä on oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe?

Asenteet avioliittoa kohtaan vaihtelevat ja perhelait perustuvat usein uskonnollisiin, kulttuurisiin tai yhteiskunnallisiin malleihin. Perheen käsite vaihtelee laajalti länsimaisesta ydinperheestä, uus- tai yksinhuoltajaperheestä monissa maailman osissa vallitsevaan laajennettuun perheeseen. Valtiolla on kuitenkin missä tahansa yhteiskunnassa velvollisuus suojella perhettä.

Ihmisoikeusjulistuksen mukaan täysi-ikäisillä miehillä ja naisilla on oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe. Avioliiton solmimiseen ei saa liittyä alkuperästä, kansalaisuudesta tai uskonnosta johtuvia rajoituksia. Täysi-ikäisillä naisilla ja miehillä tulee olla myös yhtäläiset oikeudet avioliiton aikana ja sen purkamisen jälkeen. Avioliitto tulee solmia vain molempien osapuolten vapaasta ja täydestä suostumuksesta.

Suomen laki takaa aviopuolisoille tasavertaisen oikeudellisen aseman. Suomen lain mukaan avioliiton voi solmia jokainen 18 vuotta täyttänyt henkilö, jota ei ole julistettu holhottavaksi ja joka ei ole ennestään naimisissa. Avioliitto tiettyjen lähisukulaisten kesken on kielletty.

Kansainväliset ihmisoikeudet eivät edellytä, että oikeudesta avioliittoon seuraisi ehdoton velvollisuus taata myös samaa sukupuolta oleville pareille oikeus avioitua tai rekisteröidä parisuhteensa. Suomen avioliittolaki on 1.3.2017 alkaen taannut myös samaa sukupuolta oleville pariskunnille oikeuden solmia avioliitto.

Kehitysvammaisten, viittomakielisten ja muulla tavoin vammaisten henkilöiden oikeutta perheenperustamiseen on eri aikoina rajoitettu erilaisin keinoin. Oikeus yksityis- ja perhe-elämään kuitenkin turvaa myös vammaisen henkilön oikeuden henkilökohtaiset valinnat, mahdollisuuden valita oma elämänkumppani(t), perustaa perhe ja ylipäätään elää haluamallaan tavalla.

Oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe ihmisoikeussopimuksissa

YK:n ihmisoikeussopimukset

Oikeudesta avioliittoon ja perheen perustamiseen säädetään sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa että taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa.

Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus puolestaan korostaa naisten ja miesten yhtäläisiä oikeuksia avioliiton solmimisessa, sen aikana ja sen päättämisessä. Siinä sovitaan myös yhtäläisistä oikeuksista ja velvollisuuksista lasten huollossa sekä kielletään lapsiavioliitot.

Lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus korostaa kautta linjan voimakkaasti lapsen oikeutta perheeseen ja vanhempiinsa.

Euroopan ihmisoikeussopimus

Euroopan ihmisoikeussopimus suojaa oikeutta yksityis- ja perhe-elämän suojaan. Euroopan ihmisoikeussopimuksessa todetaan, että oikeudesta avioliittoon ja perheen perustamisesta säädetään kansallisessa lainsäädännössä. Sen seitsemänteen lisäpöytäkirjaan on kuitenkin kirjattu aviopuolisoiden yhdenvertaisuutta koskeva artikla.

Oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe – Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä

+Naimisissa olleen transseksuaalin yksityiselämän suoja ja syrjintä, kun halukkuus jatkaa avioliittoa esti häntä saamasta uutta sukupuoltaan vastaavaa henkilötunnusta

Hämäläinen v. Suomi, 16.7.2014 (EIT 37359/09)

Valittaja oli syntynyt miehenä, mutta hän koki olevansa sukupuoli-identiteetiltään nainen. Valittaja oli vuonna 1996 solminut avioliiton naisen kanssa ja saanut vuonna 2002 tämän kanssa lapsen. Valittaja muutti nimensä vuonna 2006 ja hänelle tehtiin sukupuolen korjausleikkaus vuonna 2009. Valittaja ei kuitenkaan voinut muuttaa henkilötunnustaan, ellei hänen puolisonsa hyväksynyt avioliiton muuttamista rekisteröidyksi parisuhteeksi tai ellei pariskunta eronnut. Valittajan puoliso kieltäytyi avioliiton muuttamisesta rekisteröidyksi parisuhteeksi. Puolisot katsoivat, ettei rekisteröity parisuhde antaisi heille ja heidän lapselleen samaa turvaa kuin avioliitto. He eivät myöskään halunneet erota, koska avioero oli vastoin heidän uskonnollista vakaumustaan. Näistä syistä paikallinen maistraatti hylkäsi valittajan hakemuksen hänen sukupuolensa vahvistamisesta naiseksi.

Valituksessaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle valittaja väitti, että hänen sukupuolensa täyden tunnistamisen ehtona oleva avioliiton muuttaminen rekisteröidyksi parisuhteeksi loukkasi hänen Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa turvattua oikeuttaan nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta, 12 artiklassa turvattua oikeutta avioliittoon ja 14 artiklan mukaista syrjinnän kieltoa.

EIT muistutti, että Euroopan ihmisoikeussopimus ei velvoita valtioita sallimaan samaa sukupuolta olevien henkilöiden avioliittoa tai toteuttamaan erityisjärjestelyjä tämänkaltaisissa tilanteissa. Koska asiasta ei ole yksimielisyyttä Euroopan tasolla ja koska kyseessä oleva tapaus herättää epäilemättä herkkiä moraalisia tai eettisiä kysymyksiä, valituksen kohteena olevalle valtiolle oli annettava laaja harkintavalta.

EIT totesi, että valittajalla oli useita mahdollisuuksia. Hän saattoi pysyä avioliitossa, muuttaa avioliiton rekisteröidyksi parisuhteeksi tai erota. Valittaja oli väittänyt, että avioliiton muuttaminen rekisteröidyksi parisuhteeksi olisi verrattavissa ”pakkoeroon”. EIT huomautti, että valituksen kohteena olevan valtion lainsäädännön mukaan avioliitto oli varattu heteroseksuaaleille eikä tästä säännöstä ollut poikkeusta. EIT katsoi, että avioliiton ja rekisteröidyn parisuhteen välinen eri ei muuttaisi ratkaisevasti valittajan oikeudellista asemaa. Parisuhteen pituus esimerkiksi laskettaisiin edelleen avioliiton solmimispäivän mukaan. EIT katsoi, ettei sillä ollut perustetta tukea valittajan väitettä.

EIT totesi lisäksi, että rekisteröity parisuhde ei vaikuttaisi valittajan lapsen isyyteen. Sukupuolen korjauksella ei ollut myöskään oikeudellisia vaikutuksia vastuuseen lapsen huollosta ja elatuksesta. EIT katsoi sen vuoksi, että valittajan avioliiton muuttamisella rekisteröidyksi parisuhteeksi ei olisi valittajan perhe-elämään kohdistuvia seurauksia.

Valittaja kohtasi päivittäin tilanteita, joissa väärä henkilötunnus aiheutti hankaluutta. EIT kuitenkin katsoi, että valittajalla oli tosiasiallinen mahdollisuus muuttaa asiaintilaa. Vaatimus avioliiton muuttamisesta rekisteröidyksi parisuhteeksi ei ollut EIT:n mukaan suhteeton. EIT painotti, että tämä vaihtoehto antoi samaa sukupuolta oleville pareille lähes samanlaisen oikeudellisen suojan kuin avioliitto.

Äänin 14–3 EIT katsoi, että EIS 8, 12 ja 14 artiklaa ei ollut rikottu.

Lue koko päätös englanniksi