Ihmisoikeuksien edistäminen kuuluu nuorisotyöhön. Julkisen vallan toimijat ovat sitoutuneet ihmisoikeuksien edistämiseen. Jokaisella kunnallisella nuorisotyöntekijällä on velvollisuus toteuttaa ja edistää ihmisoikeuksia.

Suomalaisessa nuorisotyössä lähtökohtana on ihmisoikeuksien kunnioittaminen, ihmisoikeuskasvatus ja lapsen oikeuksien toteutuminen. Ihmisoikeuskasvatus on itsessään ihmisoikeus: Jokaisella on oikeus tietää omista oikeuksistaan, mutta myös velvoitteistaan suhteessa toisten ihmisoikeuksiin.

Nuorisotyöntekijä kohtaa nuoren omana itsenään

Nuorisotyössä puhutaan kohtaamisosaamisesta, eli siitä, että nuori nähdään nuorena ja kiinnostus kohdentuu nuoren omaan potentiaaliin. Tämä on hyvä lähtökohta ihmisoikeuksia edistävään nuorisotyöhön. Samalla on hyvä muistaa, että nuorisotyöntekijäkin on vain ihminen. Ammatillisen osaamisen lisäksi kohtaamisessa ovat läsnä nuorisotyöntekijän omat epävarmuudet, asenteet, hämmennykset ja ennakkoluulot.

Tavatessamme uusia ihmisiä teemme heistä luontaisesti jonkinlaisen luokittelun, jonka avulla voimme jäsentää omaa ajatteluamme ja sijoittaa ihmisen sinne samanmoisten luokkaan. Samalla tämä luokittelu sukupuolen, vamman, vaatetuksen, ihonvärin tai vaikkapa katsekontaktin perusteella ei ehkä jätäkään nuorelle tilaa olla oma itsensä.

Kun nuorisotyöntekijä kohtaa nuoren, saattaa nuori havaita jotain vilahtavan esimerkiksi nuorisotyöntekijän kasvoilla tai äänenpainossa – jotain, mikä saa nuoren epäilemään, onko hän omana itsenään tervetullut. Kun nuorisotyöntekijän omasta taustasta nousevia asioita läikähtää pintaan nuoren havainnoitavaksi, on syytä todeta, että se on aivan inhimillistä. Ensivaikutelmasta olisi pikaisesti herättävä ja uudelleen kohdattava nuori siten, että hän saa mahdollisuuden itse määritellä itsensä.

Omien asenteiden tiedostaminen ja työstäminen on tärkeää

Nuorisotyöntekijän ammatillisuuteen kuuluu oman toiminnan reflektointi. Omien epävarmuuksien ja asenteiden tiedostaminen ja tutkiskelu on mainio apuväline omien vaikuttimien tunnistamiseen ja sanoittamiseen. Nuorisotyöntekijän on reflektoitava, kuinka omat asenteet suhtautuvat nuorisotyön tavoitteeseen edistää ihmisoikeuksia. Parhaimmillaan työyhteisön yhteiset reflektiot vievät koko työyhteisöä eteenpäin ja tuottavat yhteistä ymmärrystä ja osaamista.

Mitä jos nuori tuottaa vihapuhetta tai toimii rasistisesti?

Nuorisotyössä joudutaan ottamaan kantaa sananvapauden ja vihapuheen suhteeseen. Mitään ihmistä tai ihmisryhmää halventavaa ilmaisua ei voi hyväksyä, ei edes ”läpällä”. Sama pätee rasistiseen toimintaan tai kommentointiin. Nuorisotyöntekijän pitäisi pystyä katkaisemaan rasistinen tai syrjivä tilanne, ennen kuin se on edes alkanut. Tämä tarkoittaa jatkuvaa valppautta puuttua, ja saman aikaista viestintää aidosti turvallisesta tilasta.

Haastavat tilanteet tapahtuvat yleensä ennakoimatta ja yllättäen. Ammatillisesti on tärkeää ottaa nopeasti kiinni näihin tilanteisiin. Sen vuoksi on tärkeää työstää esimerkiksi työkavereiden kanssa valmiita toimintamalleja. Työyhteisön kanssa on hyvä reflektoida toimintatapoja sekä miettiä ja harjoitella valmiiksi, kuinka toimia erilaisissa ihmisoikeuksia kyseenalaistavissa tilanteissa nuorten kanssa.

Ihmisoikeusperiaatteita nuorisotyön arjessa

Nuorisotyössä tasa-arvoisuudella tavoitellaan sitä, että jokainen nuori sukupuolestaan riippumatta voi osallistua nuorisotyön yhteisöihin omana itsenään kokien olonsa turvalliseksi. Se tarkoittaa unisex-wc-tiloja tai vaikkapa omaa iltaa sateenkaareville nuorille tai maahanmuuttajataustaisille tytöille. Keskeistä on, että nuorta ei määritetä, vaan nuori saa itse määrittää itsensä.

Yhdenvertaisuussuunnitelma on tärkeä ja laissakin edellytetty asiakirja. Se toimii työn arjessa elävänä työkaluna, kun koko työyhteisö sen tuntee ja on siihen sitoutunut. Eteen tulee tilanteita, joissa suunnitelma on syytä ottaa esille ja tarkastella sen avulla, kuinka itse nuorisotyöntekijänä toimii. Yhdenvertaisuussuunnitelmaa on säännöllisesti kriittisesti arvioitava kuten muitakin työyhteisön toimintatapoja.

Yhdenvertaisuus ei tarkoita, että jokaiselle samalla mitalla, vaan ehkä mieluummin, että jokaiselle sen verran, että yhtäläiset mahdollisuudet voisivat toteutua. Samalla yhtäläisten mahdollisuuksien järjestäminen tarkoittaa räätälöintiä liittyen yksilöllisiin tarpeisiin. Nuori itse on avainasemassa kertomassa tarpeistaan. Tärkeintä on viestittää vahvasti, että jokainen nuori on omana itsenään tervetullut nuorisotyön turvalliseen yhteisöön.

Kirjoittaja: Eeva Sinisalo-Juha, tutkija, Humanistinen ammattikorkeakoulu