Yleisesti Euroopan neuvostosta
Toisen maailmansodan päätyttyä Euroopassa alettiin entistä voimakkaammin uskoa siihen, että rauhan säilyminen edellyttää tiivistä valtioiden välistä yhteistyötä. Yhteistyöpyrkimykset johtivat Euroopan neuvoston perustamiseen toukokuussa 1949. Euroopan neuvostoon liittyi tuolloin 11 valtiota.
1950-luvulla Euroopan neuvoston keskeisimmäksi toimialaksi vakiintui ihmisoikeuksien suojelu. Euroopan taloudellista yhdentymistä ryhtyi puolestaan edistämään Euroopan talousyhteisö (EEC, suomeksi ETY), josta kehittyi myöhemmin Euroopan unioni.
Seuraavan 40 vuoden kuluessa Euroopan neuvostoon liittyivät kaikki läntisen Euroopan maat, joista Suomi liittyi vuonna 1990 joukon viimeisenä. Sosialismin romahdettua neuvostoon liittyi myös entisen Neuvostoliiton alueen valtioita. Tällä hetkellä Euroopan neuvostossa on 47 jäsenvaltiota.
Euroopan neuvoston tavoitteena on edistää jäsenvaltioidensa sosiaalista ja taloudellista kehitystä. Lisäksi se pyrkii puolustamaan ilmaisun-, lehdistön- ja kokoontumisvapautta sekä edistämään yhdenvertaisuutta ja vähemmistöjen suojelua. Neuvosto myös tukee jäsenvaltioitaan korruption ja terrorismin torjunnassa.
Ihmisoikeuksiin liittyvän yhteistyön lisäksi neuvosto tekee yhteistyötä myös muissa oikeudellisissa kysymyksissä. Työn tuloksena on syntynyt yli 200 jäsenvaltioita sitovaa sopimusta. Euroopan neuvostolla on myös omat toimielimensä ja kansainvälinen sihteeristönsä.
Ainutlaatuinen suojajärjestelmä – Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksia
Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksilla on luotu maailmassa edelleen ainutlaatuinen ihmisoikeuksien suojajärjestelmä.
Euroopan neuvoston ihmisoikeusjärjestelmän toinen peruspilari on Euroopan ihmisoikeussopimus, joka hyväksyttiin vuonna 1950. Sopimuksen ovat ratifioineet kaikki neuvoston jäsenvaltiot. Sopimukseen kuuluu myös lisäpöytäkirjoja, joita valtiot ovat ratifioineet oman harkintansa mukaan. Sopimuksen noudattamista valvoo Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT).
Toinen Euroopan neuvoston peruspilareista on Euroopan sosiaalinen peruskirja, joka hyväksyttiin vuonna 1961, ja joka on uudistettu vuonna 2002. Peruskirja on laajentanut ihmisoikeuksien suojaa koskemaan myös sosiaalisia oikeuksia. Peruskirjassa turvatut oikeudet koskevat esimerkiksi asumista, terveyttä ja koulutusta. Lisäksi peruskirjassa säädetään työnteosta sekä lasten, ikääntyneiden, vammaisten henkilöiden ja perheiden suojelusta.
Euroopan neuvostossa on lukuisia ihmisoikeuksia koskevia sopimuksia. Näistä voidaan mainita esimerkkinä yleissopimus kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen estämiseksi. Muita keskeisiä ihmisoikeussopimuksia ovat yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (ns. Istanbulin sopimus), peruskirja alueellisista tai vähemmistökielistä sekä tietoverkkorikollisuutta koskeva yleissopimus.
Ihmisoikeuksien toteutumisen valvonta
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin perustettiin vuonna 1959 ja se sijaitsee Strasbourgissa, Ranskassa. Ihmisoikeustuomioistuin valvoo Euroopan ihmisoikeussopimuksen noudattamista.
Ihmisoikeustuomioistuin voi ratkaista yksilöiden tai valtioiden tekemiä valituksia, joissa väitetään, että Euroopan ihmisoikeussopimuksessa turvattuja oikeuksia on loukattu. Yksityishenkilöt voivat tehdä valituksen ihmisoikeustuomioistuimeen, kun kaikki kotimaiset oikeussuojakeinot on käytetty.
Ihmisoikeustuomioistuin on antanut yli 10 000 tuomiota. Tuomiot sitovat niitä maita, joita ne koskevat. Tuomiot ovat johtaneet siihen, että hallitukset ovat muuttaneet lainsäädäntöään ja hallinnollisia käytäntöjään useilla toimialoilla.
Ihmisoikeustuomioistuinta ei tule sekoittaa Euroopan unionin tuomioistuimeen, joka valvoo EU-oikeuden noudattamista. Ihmisoikeustuomioistuinta ei tule sekoittaa myöskään kansainväliseen tuomioistuimeen, joka on YK:n oikeudellinen elin.
Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu
Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu on itsenäinen toimija, jonka tehtävänä on edistää tietoisuutta ihmisoikeuksista ja lisätä ihmisoikeuksien kunnioittamista. Valtuutettu tekee vierailuja jäsenvaltioihin ja raportoi niiden ihmisoikeustilanteesta. Yksityiset henkilöt eivät voi tehdä valitusta ihmisoikeusvaltuutetulle.
Muut valvontaelimet
Ihmisoikeuksia koskevilla sopimuksilla on omia komiteoitansa, jotka valvovat sopimusten noudattamista.
Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea valvoo uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan noudattamista. Sosiaalisten oikeuksien komitea hoitaa valvontatehtäväänsä käsittelemällä kansalaisjärjestöjen sille tekemiä järjestökanteluita. Lisäksi sosiaalisten oikeuksien komitea käsittelee sopimusvaltioiden sille laatimia raportteja.
Euroopan kidutuksen vastainen komitea puolestaan valvoo kidutuksen vastaisen sopimuksen noudattamista. Komitea voi vierailla sopimusvaltioissa esimerkiksi vankiloissa ja poliisiasemilla arvioidakseen, miten vapautensa menettäneitä ihmisiä kohdellaan.
Neuvosto myös seuraa ihmisoikeustilannetta jäsenvaltioissa ja sen asiantuntijoista koostuvat itsenäiset valvontaelimet antavat suosituksia jäsenvaltioille. Valvontaelinten käsittelemät kysymykset voivat koskea esimerkiksi korruptiota (GRECO), ihmiskauppaa (GRETA), rahanpesua (MONEYVAL), rasismia ja suvaitsemattomuutta (ECRI) tai oikeudenkäytön tehostamista (CEPEJ).
