Yleisesti
Perus- ja ihmisoikeuksien asema Euroopan unionissa on jatkuvasti vahvistunut. Nykyään niiden voidaan katsoa kuuluvan EU:n ydinalueisiin.
Perus- ja ihmisoikeuksien suojelu EU:ssa riippuu siitä, onko kyse EU:n sisäasioista vai EU:n ulkosuhteisiin liittyvistä asioista. Terminä perusoikeudet (fundamental rights) liittyvät EU-oikeudessa EU:n sisäiseen oikeusjärjestykseen ja unionin sisäasioihin. Vaikka sisäasioissa käytetään perusoikeudet-termiä, koskee käsite myös ihmisoikeuksia. Ihmisoikeudet (human rights) terminä puolestaan liittyy EU:n suhteisiin kolmansiin maihin, eli EU:n ulkosuhteisiin.
EU:n sisäisessä oikeusjärjestyksessä eli EU:n sisäasioissa EU-kansalaisten oikeuksia suojellaan EU:n perusoikeuskirjalla. Perusoikeuskirjassa määritetään perusoikeudet, jotka sitovat EU:n toimielimiä ja laitoksia. Perusoikeuskirja koskee myös kansallisia hallituksia silloin, kun ne soveltavat EU:n oikeutta.
Ulkosuhteissa EU on sitoutunut edistämään ja suojelemaan ihmisoikeuksia, demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta. Ihmisoikeudet ovat keskeisessä asemassa EU:n suhteissa muihin maihin ja alueisiin. Kolmansien maiden kanssa tehtäviin yhteistyö- ja kauppasopimuksiin liittyy nykyisin säännönmukaisesti jonkinlainen ihmisoikeuslauseke. EU saattaa tarvittaessa turvautua myös pakotteisiin, esimerkiksi asevientikieltoon tai kauppaboikottiin. Pakotteita koskevassa päätöksenteossa ihmisoikeuksilla on oma merkityksensä.
Sopimukset
Kun Euroopan unioni perustettiin vuonna 1993 ns. Maastrichtin sopimuksella, perusoikeudet mainittiin ensimmäisen kerran nimenomaisesti perussopimuksissa. Alun perin perusoikeuksia suojattiin kirjoittamattomina yleisinä oikeusperiaatteina. Sittemmin unionin perusoikeusjärjestelmää on määrätietoisesti kehitetty mm. Euroopan yhteisön tuomioistuimen (nykyinen Euroopan unionin tuomioistuin) toimesta. Välitilinpäätöksenä voitaneen pitää Euroopan unionin perusoikeuskirjan hyväksymistä vuonna 2000.
Perusoikeuskirja kokoaa unionissa perusoikeuksiksi tunnustetut oikeudet ja vapaudet yksiin ja samoihin kansiin. Perusoikeuskirja on kansainvälisessä vertailussa ainutlaatuisen kattava: se suojaa sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia että kansalais- ja poliittisia oikeuksia. Lisäksi siinä on tunnustettu perusoikeuksina muun muassa henkilötietojen suoja, hyvä hallinto, asiakirjajulkisuus sekä ympäristöön ja kuluttajansuojaan liittyviä oikeuksia.
Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä 1.12.2009 EU:n perusoikeuskirja tuli oikeudellisesti sitovaksi ja sai yhtä vahvan oikeudellisen aseman EU:n oikeusjärjestyksessä kuin EU:n perussopimukset. Näin ollen perusoikeudet eivät ole enää EU:n oikeuden ulottuvuus vaan sen ydin, joka muodostaa tulkinnan ja pätevyyden perustan Euroopan unionin lainsäädännölle ja muille toimielinten päätöksille.
Vuonna 2011 EU:sta tuli ensimmäistä kertaa ihmisoikeussopimuksen osapuoli, kun se ratifioi YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista. Lissabonin sopimuksessa EU myös sitoutuu liittymään Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Euroopan neuvostossa on jo poistettu oikeudelliset esteet unionin liittymiseltä. Sitä vastoin Euroopan unionissa liittymisen tiellä on kuitenkin vielä haasteita. Vaikka asiasta oli käyty jo pitkät neuvottelut ja alustava poliittinen yhteisymmärryskin oli saatu aikaan, EU:n tuomioistuin tyrmäsi vuonna 2014 liittymisen lausunnollaan, jonka mukaan liittymissopimusluonnos olisi ristiriidassa unionin oikeuden kanssa. Jos liittymissopimus saadaan yhteensopivaksi EU-oikeuden kanssa, lopullinen liittyminen vaatii vielä yksimielisen EU:n neuvoston päätöksen sekä kaikkien jäsenvaltioiden hyväksynnän.
Valvonta
Euroopan unionin tuomioistuin
Euroopan unionin tuomioistuin valvoo, että unionin lainsäädäntöä tulkitaan ja sovelletaan yhdenmukaisesti EU-maissa. Valvontatoimenpiteet koskevat myös sitä, että jäsenvaltiot ja EU:n toimielimet noudattavat EU:n lainsäädäntöä. Tuomioistuimen ratkaisut ovat merkittäviä EU-oikeuden tulkinnassa ja soveltamisessa. Ratkaisut sitovat jäsenvaltioita ja unionin elimiä.
Tuomioistuimessa on käytössä myös ennakkoratkaisumenettely. Se tarkoittaa, että kansalliset tuomioistuimet voivat pyytää tuomioistuimelta neuvoa EU-lainsäädännön tulkitsemisesta.
Perusoikeuskirjan käyttö EU-tuomioistuimen päätöksissä on lisääntynyt merkittävästi. Se osoittaa myös perusoikeuskirjan merkityksen kasvamisen.
Euroopan komissio
Euroopan komissio valvoo, että jäsenvaltiot noudattavat EU:n lainsäädäntöä. Jos joku jäsenvaltioista rikkoo EU:n lainsäädäntöä, komissio voi käynnistää ns. rikkomusmenettelyn. Menettely voi johtaa oikeudenkäyntiin EU-tuomioistuimessa. Komissiolle on mahdollista kannella, jos jäsenvaltio rikkoo EU:n lainsäädäntöä.
Komissiossa on perusoikeuskirjasta vastaava komissaari. Komission oikeus- ja kuluttaja-asioiden pääosasto vastaa perusoikeuksiin liittyvistä asioista.
Lisäksi vuonna 2014 komissiossa on otettu käyttöön EU:n toimintakehys oikeusvaltioperiaatteen vahvistamiseksi. Sillä voidaan puuttua tapauksiin, joissa oikeusvaltioperiaatetta uhataan jäsenvaltioissa ja pyrkiä ehkäisemään mahdollisten uhkaavien tilanteiden pahenemista. Komissio on käyttänyt toimintakehystä muun muassa Puolaa vastaan vuonna 2016 aloittamissaan toimissa. Taustalla olivat Puolan toimet, jotka vaarantavat oikeuslaitoksen ja tiedotusvälineiden riippumattomuuden.
Euroopan parlamentti
Euroopan parlamentissa perusoikeusasioista vastaa parlamentin LIBE-valiokunta eli kansalaisvapauksista sekä oikeus- ja sisäasioista vastaava valiokunta. Sen tehtävä on varmistaa, että parlamentin toiminnassa noudatetaan perusoikeuskirjaa. Se voi tietyissä tilanteissa antaa lausunnon säädösehdotuksen yhdenmukaisuudesta perusoikeuskirjan kanssa. Lisäksi LIBE-valiokunta valmistelee vuosittain mietinnön perusoikeuksien tilanteesta EU:ssa.
Myös muut Euroopan parlamentin valiokunnat käsittelevät perusoikeusasioita. Esimerkiksi FEMM-valiokunta vastaa naisten oikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa koskevista kysymyksistä, ja EMPL-valiokunta vastaa työllisyys- ja sosiaaliasioista.
Euroopan perusoikeusvirasto
Euroopan unionin perusoikeusvirasto (Fundamental Rights Agency, FRA) tarjoaa EU:n toimielimille ja jäsenvaltioille riippumatonta, tutkimustuloksiin perustuvaa neuvontaa perusoikeuskysymyksissä. Perusoikeusvirasto tekee tutkimusta itse, eli tutkimus ei perustu valtioiden virastolle toimittamaan tietoon.
Perusoikeusvirasto tekee yhteistyötä EU:n toimielimien ja kansainvälisten järjestöjen, kuten Euroopan neuvoston kanssa. Perusoikeusvirasto tekee yhteistyötä myös kansallisten viranomaisten ja toimijoiden kanssa.
Perusoikeusviraston keskeisin julkaisu on vuosikertomus perusoikeuskysymyksistä. Vuosikertomuksessa esitetään myös jäsenvaltioiden hyväksi havaittuja käytäntöjä. Näin tekemällä pyritään motivoimaan jäsenvaltioita toimeenpanemaan hyviä perusoikeuskysymyksiä koskevia käytäntöjä.
Euroopan oikeusasiamies
Euroopan oikeusasiamies käsittelee kanteluita. Kantelun voi tehdä, mikäli kokee EU:n toimielinten, elinten tai laitosten loukanneen perusoikeuksia, jättäneen noudattamatta lakia tai toimimatta yleisten oikeusvaltioperiaatteiden mukaisesti, tai jos ne ovat laiminlyöneet hyvän hallinnon perusteita.
Euroopan oikeusasiamies on riippumaton ja itsenäinen toimielin. Se voi tutkia asioita myös omasta aloitteestaan.
