Naisten oikeuksien sopimus
Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus (naisten oikeuksien sopimus) on hyväksytty vuonna 1979. Sopimus on tullut Suomessa voimaan vuonna 1986. Naisten oikeuksien sopimusta on vuonna 1992 täydennetty suosituksella, jonka mukaan syrjinnän käsite sisältää myös naisiin kohdistuvan väkivallan. Sopimuksen valinnainen lisäpöytäkirja on astunut voimaan vuonna 1999.
Sopimuksen tavoitteena on edistää ihmisoikeuksien tasa-arvoista toteutumista naisten osalta. Sopimukseen liittyneen valtiot ovat velvoitettuja kehittämään kansallista lainsäädäntöään naisiin kohdistuvan syrjinnän poistamiseksi. Valtioilla on myös velvollisuus muuttaa kulttuurisidonnaisia tapoja naisten aseman parantamiseksi.
Sopimus sisältää säännöksiä muun muassa kansalaisuudesta, koulutuksesta, työelämään osallistumisesta, terveydenhuollosta ja naisten taloudellisista oikeuksista. Sopimuksen keskeinen lähtökohta on naisiin kohdistuvan syrjinnän kieltäminen. Syrjinnän katsotaan loukkaavan naisten tasa-arvoisten oikeuksien ja ihmisarvon kunnioittamisen periaatteita. Sopimuksessa otetaan myös huomioon perinteisten sukupuoliroolien rajoittava vaikutus naisten elämään.
Naisten oikeuksien sopimuksen toimeenpanoa valvoo naisten syrjinnän poistamista käsittelevä komitea (CEDAW). Komitea käsittelee sopimusvaltioiden sille toimittamia määräaikaisraportteja ja laatii suosituksia valtioille. Vuodesta 2000 lukien komitea on voinut käynnistää myös omia tutkimuksia epäillessään, että naisten oikeuksia on loukattu systemaattisesti tai vakavasti. Sopimuksen lisäpöytäkirjan nojalla komitea voi tutkia myös yksityishenkilöiltä saamiaan valituksia.
YK:n naisten syrjinnän poistamista käsittelevälle komitealle toimitetut määräaikaisraportit
YK:n naisten syrjinnän poistamista käsittelevän komitean antamat suositukset
