Keskiajasta 1700-lukuun
Keskiajalla kansalaisilla oli lähinnä velvollisuuksia. Isossa-Britanniassa vuonna 1215 voimaan tullutta Magna Cartaa pidetään yhtenä ensimmäisistä ihmisoikeusasiakirjoista. Magna Carta rajoitti julkista valtaa Isossa-Britanniassa, ja sillä taattiin tietyille kansalaisille (aatelisille) esimerkiksi omistamiseen liittyviä oikeuksia. Magna Cartalla ei kuitenkaan taattu oikeuksia kaikille kansalaisille.
Eräitä ihmisoikeuksien historian kannalta merkittävimpiä tapahtumia on ollut Ranskan vallankumous vuonna 1789. Vallankumouksen seurauksena laaditussa ihmisoikeuksien julistuksessa taattiin muun muassa sananvapaus, uskonnonvapaus ja tasa-arvo lain edessä.
Ihmisoikeudet kehittyivät samoihin aikoihin myös Yhdysvalloissa. Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksessa (1776) julistettiin kaikki ihmiset vapaiksi ja tasa-arvoisiksi. Yhdysvaltain ihmisoikeusasiakirjassa Bill of Rights (1791) määriteltiin itsenäisyysjulistusta tarkemmin uskonnonvapaus, sananvapaus ja omaisuudensuoja.
Ihmisoikeuksien suojelu kansainvälistyy
Ensimmäiset varsinaiset, valtioiden väliset ihmisoikeuksia koskevat sopimukset liittyivät uskonnonvapauden hyväksymiseen ja orjuuden poistamiseen. Westfalenin rauhansopimus (1648) hyväksyi uskonnonvapauden ja Wienin kongressi tuomitsi orjuuden vuonna 1815. Lisäksi 1800-luvun loppupuolella tehtiin muitakin orjuuden kieltäviä kansainvälisiä sopimuksia.
Valtioiden välinen yhteistyö alkoi kehittyä enemmän ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Yhdistyneitä kansakuntia (YK) edeltänyt Kansainliitto perustettiin vuonna 1919. Sen tavoitteena oli ennen kaikkea rauhan rakentaminen ja uusien sotien ehkäiseminen ennalta. Samana vuonna perustettiin myös Kansainvälinen työjärjestö (International Labour Organization, ILO). ILO:n tavoitteena on turvata työväestön oikeuksia ja kehittää työelämän pelisääntöjä.
Ensimmäinen ihmisoikeuksiin keskittyvä kansainvälinen kansalaisjärjestö FIDH (International Federation for Human Rights) perustettiin vuonna 1922. Järjestö on edelleen toiminnassa. Ihmisoikeusliitto on järjestön suomalainen jäsen.
Ennen toista maailmansotaa yksilön oikeudet eivät kuitenkaan kuuluneet kaikille. Oikeudet määräytyivät pitkään henkilön sukupuolen, etnisen alkuperän, syntyperän ja yhteiskunnallisen aseman perusteella. Ihmisoikeusajattelu kehittyi nykypäivää vastaavaksi vasta 1900-luvun loppupuolella.
Toisen maailmansodan seuraukset ja YK:n perustaminen
Toisessa maailmansodassa (1939–1945) ihmisoikeuksia loukattiin julmasti. Sodan aikana miljoonia ihmisiä vainottiin ja tuhottiin etnisen alkuperän, uskonnon, kansalaisuuden, vammaisuuden tai seksuaalisen suuntautumisen takia.
Sodan jälkeen vallitsi laaja yksimielisyys ylikansallisten toimenpiteiden tarpeellisuudesta ihmisoikeuksien suojelemiseksi ja maailman rauhan turvaamiseksi. Tarkoitusta varten perustettiin vuonna 1945 Yhdistyneet kansakunnat (YK). Samalla käynnistyi ihmisoikeuksien oikeudellinen edistäminen. YK:n tavoitteena on edistää rauhaa ja oikeudenmukaisuutta maailmassa.
Ihmisoikeuksien kansainvälisen suojelun käännekohtana pidetään YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta (1948). Siinä koottiin ensimmäisen kerran yhteen keskeisimpiä oikeuksia, joiden katsottiin olevan universaaleja ja kaikille kuuluvia.
Ihmisoikeuksien julistus valmisteltiin toimikunnassa, jossa länsimaiden panostus oli vahva. Se ei kuitenkaan edusta yksinomaan länsimaista ihmisoikeuskäsitystä. Muun maussa eräät Latinalaisen Amerikan maat osallistuivat aktiivisesti julistuksen muotoiluun.
