Maailmanlaajuinen ihmisoikeusjärjestelmä kehittyy kahdella tasolla: alueellisesti ja kansainvälisesti. Nämä eri tason ihmisoikeusjärjestelmät toimivat kuitenkin yhteydessä toisiinsa. Valvontaelimet esimerkiksi viittaavat toistensa tulkintoihin. Lisäksi eri valtioiden tulkintakäytännöt voivat vaikuttaa myös siihen, miten ihmisoikeussopimuksia tulkitaan muissa valtioissa.
Koko ihmisoikeusjärjestelmä voidaan nähdä YK:n ihmisoikeusjulistuksen (1948) alla kehittyneenä järjestelmänä. Kuluneiden vuosikymmenten aikana YK:n johdolla on luotu kansainvälinen ihmisoikeussopimusjärjestelmä. Järjestelmä kattaa merkittävän osan inhimillisen elämän alueista. Sopimukset velvoittavat kaikkia niihin liittyneitä maita, ja ne ovat siten ihmisoikeuksien tärkein turva.
YK:ssa on hyväksytty yhdeksän ihmisoikeussopimusta. Kun mukaan lasketaan sopimusten lisäpöytäkirjat, kansainvälisiä sopimuksia on yhteensä 18. Näillä asiakirjoilla turvataan ihmisoikeuksina noin 40 perusoikeutta, jotka kuuluvat jokaiselle ihmiselle, kaikkialla maailmassa.
Sopimusten määrä voi tuntua suurelta. Aina ei kuitenkaan ole riittävää, että sopimuksella turvataan vain yleisesti kaikkien ihmisten oikeuksia. Eri ihmisryhmiin kuuluvien ihmisten kokeman järjestelmällisen syrjinnän vuoksi on tarvittu ja tarvitaan myös erillisiä, näiden ihmisryhmien oikeuksia turvaavia sopimuksia. Paine tietyn ihmisryhmän oikeuksia suojaavan sopimuksen laatimiseen voi tulla usealta eri taholta. Esimerkiksi kansalaisyhteiskunnan asettamilla paineilla ja pitkäjänteisellä työllä voi olla merkittävä vaikutus ihmisoikeussopimusten syntymiseen.
Esimerkkinä tietyn ihmisryhmän oikeuksia turvaavasta sopimuksesta ja sen kehityksestä voidaan mainita kaikkinaisen naisiin kohdistuvan syrjinnän kieltävä yleissopimus. Ennen toista maailmansotaa perusvapauksien katsottiin kuuluvan vain itsenäisille ja vapaille miehille. Naiset olivat siis pitkään vailla yleismaailmallisesti tunnustettuja oikeuksia ja yhdenvertaista asemaa miesten rinnalla. Naisten oikeuksien edistäminen vaati kuitenkin vielä toisen maailmansodan jälkeenkin pitkäjänteistä työtä, ja YK:ssa asia sai huomiota vasta 1970-luvulla. Naisten oikeuksien sopimus hyväksyttiin lopulta vuonna 1979.
YK:n ihmisoikeusjärjestelmä on todella kattava. On kuitenkin tärkeää, että myös alueellisia ihmisoikeusjärjestelmiä on kehitetty. Alueelliset ihmisoikeusjärjestelmät vaikuttavat suoraan kansallisiin perusoikeusjärjestelmiin. Esimerkiksi eurooppalaisten valtioiden perusoikeudet ovat kehittyneet EU:n perusoikeuksien ja erityisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksen myötä. Valtava saavutus on ollut erityisesti se, että alueelliset ihmisoikeusjärjestelmät ovat perustaneet ihmisoikeustuomioistuimia tutkimaan valtioiden ihmisoikeusloukkauksia.
Ihanteellisessa tilanteessa kaikkien oikeudet toteutuisivat kokonaisuudessaan. Ihmisoikeudet eivät kuitenkaan toteudu kokonaisuudessaan yhdessäkään maailman valtiossa. Oikeuksien toteutumiseen voivat vaikuttaa muun muassa poliittinen tahto (tai sen puuttuminen) ja voimavarat (tai niiden niukkuus).
Lisäksi sopimusjärjestelmän kattavuudessa on joitakin puutteita. YK:n piirissä ei ole laadittu erityissopimuksia sellaisista oikeuksista, joista säätäminen kansainvälisellä tasolla voisi olla tarpeen. Sopimuksia ei ole laadittu esimerkiksi ikääntyneiden henkilöiden oikeuksista taikka seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksista. Ikääntyneiden henkilöiden oikeuksista on ehdotettu laadittavaksi sopimus. Uusien sopimusten laatiminen voi kuitenkin olla erityisen työlästä, sillä neuvottelut ovat vaikeita ja kompromissit saattavat vesittää sopimuksen sisällön. Tällä hetkellä käynnissä ovat myös neuvottelut yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevasta sopimuksesta (Zero Draft on a Binding Treaty on Business and Human Rights).
Toisaalta valvontamekanismien resursointi johtaa myös kysymyksiin siitä, olisivatko uudet sopimukset valvontamekanismeineen tarkoituksenmukaisia. Jo olemassa olevat valvontamekanismit ovat aliresursoituja ja ruuhkautuneita, minkä vuoksi ne eivät esimerkiksi pysty käsittelemään kohtuullisessa ajassa niille toimitettuja määräaikaisraportteja. Tarkoituksenmukaisuutta voidaan pohtia myös siltä kannalta, onko jo entuudestaan pirstaleista sopimusjärjestelmää järkevää pirstaloida entisestään uusilla sopimuksilla.
