Mitä ihmisoikeuksilla ja perusoikeuksilla tarkoitetaan?
Ihmisoikeuksilla tarkoitetaan perustavaa laatua olevia oikeuksia, jotka on turvattu kansainvälisissä sopimuksissa. Ihmisoikeussopimukset ovat valtioiden välisiä sopimuksia. Saattamalla sopimuksen voimaan valtio sitoutuu toteuttamaan sopimuksessa määritellyt velvoitteet.
Ihmisoikeussopimuksia on sekä kansainvälisiä, kaikkien maailman valtioiden sovellettavaksi mahdollisesti tulevia sopimuksia, että alueellisia sopimuksia, jotka koskevat vain tiettyä aluetta, kuten Eurooppaa tai Amerikkaa. Kansainväliset sopimukset on laadittu esimerkiksi Yhdistyneissä kansakunnissa. Alueelliset sopimukset on puolestaan laadittu esimerkiksi Euroopan neuvostossa, joka on laatinut Euroopan ihmisoikeussopimuksen. Nämä sopimukset velvoittavat Suomea oikeudellisesti niiltä osin kuin ne on saatettu voimaan valtion sisäisesti.
Ihmisoikeuksien sanotaan olevan myös ihmiskunnan yhteisiä arvoja, jotka velvoittavat moraalisesti kaikkia yhteiskunnan toimijoita.
Ihmisoikeudet ovat yleismaailmallisia, perustavanlaatuisia, jakamattomia ja luovuttamattomia. Yleismaailmallisuudella tarkoitetaan, että ihmisoikeudet kuuluvat kaikille. Ihmisoikeuksia ei voida jättää toteuttamatta esimerkiksi kulttuuriin tai resurssien puutteeseen vedoten. Perustavanlaatuisuudella tarkoitetaan, että ihmisoikeudet ovat erityisen tärkeitä oikeuksia. Jakamattomuudella puolestaan tarkoitetaan, että kaikki ihmisoikeudet ovat yhtä tärkeitä ja toisistaan riippuvaisia. Luovuttamattomuus tarkoittaa, että ihmisoikeudet kuuluvat jokaiselle ihmiselle, eikä niitä voida ottaa tai luovuttaa pois.
Perusoikeuksilla tarkoitetaan oikeuksia, jotka on turvattu kaikille Suomen perustuslaissa. Perusoikeudet velvoittavat kaikkia julkisen vallan elimiä. Julkisella vallalla on myös velvollisuus turvata ja edistää perusoikeuksien toteutumista.
Perus- ja ihmisoikeuksien suhde toisiinsa
Perus- ja ihmisoikeudet muodostavat yhdessä toisiaan täydentävän oikeudellisen suojajärjestelmän. Ihmisoikeussopimukset on sisällytetty Suomen perustuslakiin, kun se uudistettiin vuonna 1995. Kansainväliset ihmisoikeussopimukset määrittävät vähimmäistason, jolla ihmisoikeuksia on suojattava. Suomessa perusoikeuksilla voidaan siis turvata oikeuksien toteutuminen paremmin kuin kansainvälisellä tasolla.
Suomessa perus- ja ihmisoikeuksia koskevaan sääntelyyn vaikuttaa YK:n ihmisoikeussopimusten lisäksi Euroopan neuvoston Euroopan ihmisoikeussopimus ja Euroopan unionin (EU) perusoikeuksia koskeva sääntely. EU:n perusoikeudet on koottu EU:n perusoikeuskirjaan.
Perus- ja ihmisoikeuksien toteuttaminen
Perus- ja ihmisoikeudet synnyttävät oikeuksia ja velvollisuuksia. Oikeuksia, joita voi vaatia toteutettavaksi, syntyy yleensä yksilöille. Joissain tapauksissa myös ryhmillä voi olla esimerkiksi perustuslakiin kirjattuja oikeuksia. Perustuslaissa todetaan esimerkiksi, että saamelaisilla alkuperäiskansana sekä romaneilla ja muilla ryhmillä on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Perus- ja ihmisoikeuksista johtuvat velvollisuudet koskevat pääasiassa valtiota tai julkista valtaa.
Valtion velvollisuuksiin lukeutuvat ihmisoikeuksien kunnioittaminen, suojeleminen ja turvaaminen tai toteuttaminen. Kunnioittaminen tarkoittaa, että valtion tulee pidättäytyä loukkaamasta ihmisoikeuksia tai puuttumasta niiden nauttimiseen. Suojeleminen tarkoittaa, että valtiolla on velvollisuus tarjota suojaa ihmisoikeusloukkauksia vastaan. Turvaaminen tai toteuttaminen puolestaan tarkoittaa, että valtiolta edellytetään aktiivisia toimenpiteitä.
Perus- ja ihmisoikeuksilla voi olla vaikutusta myös yksilöiden välisiin suhteisiin. Vaikka velvollisuudet koskevatkin pääasiassa valtioita, myös yksilöiden tulee kunnioittaa ihmisoikeuksia. Omia vapauksia tai oikeuksia ei myöskään saa käyttää niiden tarkoituksen vastaisesti.
Kun kaksi ihmisoikeutta joutuu vastakkain eli ”törmää”, puhutaan kollisiosta. Kollisio ratkaistaan siten, että kutakin oikeutta pyritään toteuttamaan niin paljon kuin mahdollista kuitenkin niin, ettei kummankaan oikeuden ydinaluetta loukata.
Esimerkkinä oikeuksien kollisiosta voidaan maininta sananvapauden sekä tasa-arvon ja vähemmistöryhmien oikeuksien törmääminen. Tällainen tilanne voi syntyä esimerkiksi silloin, kun joku esittää vähemmistöryhmästä lausunnon, joka on tulkittavissa kyseiseen vähemmistöryhmään kohdistuvaksi vihapuheeksi. Tällöin on suoritettava punninta sananvapauden sekä vihapuheen ja vähemmistöjen oikeuksien välillä. Punninnassa käytännössä ratkaistaan, millaista painoarvoa ja missä suhteessa toistensa kanssa törmänneille oikeuksille annetaan. Jos tuomioistuin katsoisi, että sananvapaus ei kata vähemmistöryhmää loukkaavaa puhetta, voisi se tietyissä tilanteissa tuomita sananvapauteensa vedonneen henkilön rangaistukseen. Suomessa vihapuhe voisi rikoslain mukaan tulla rangaistavaksi kiihottamisena kansanryhmää vastaan.
